Suhtaudun kriittisesti Antti Pihlakosken Suomeen tuomaan lasten liikuntakykyjä määrittelevään testimenetelmään.
”Häntien keräämistestin” tarkoituksena on kartoittaa lasten urheilullisuutta määritteleviä ominaisuuksia ja kertoa vanhemmille, mikä urheilulaji tai liikuntamuoto sopii parhaiten heidän lapsilleen.
”Häntätestistä” luettuani, päällimmäisenä mieleeni tuli ajatus: Jalkapallo ja myös muut palloilulajit ovat ”imuroineet” jo pidemmän ajan urheilevat lapset, jonka vuoksi monilla muilla lajeilla on hätä kädessä. Jalkapallon vetovoima on globaalinen: lähes kaikissa maissa jalkapallo on ylivoimaisesti suosituin liikuntamuoto.
Pitkään lasten ja nuorten jalkapallovalmentajana, valmennuksen kehittäjänä ja valmentajien kouluttajana toimineena minun on hyvin vaikea sanoa lapsesta tai varhaisnuoresta, kenestä tulee jalkapalloilija ja kenestä ei tule. Jalkapallon pelaaminen vaatii niin paljon erilaisia ominaisuuksia, että niiden kartoittaminen ”häntien avulla”, on lähes mahdoton tehtävä. Jos olisin nuorempana ajatellut kenestä kaikista valmennettavistani tuli ”loppupeleissä” huippufutari, en olisi koskaan uskonut näin käyvän. Tässä suhteessa elämä on opettanut. Olen entistä kriittisempi sanomisissani.
Liian moni uskoo edelleen, ettei aivojen toimintoja voi muuttaa ”ratkaisevalla tavalla”. Niinpä usein kuulee jo lapsipelaajista puhuttavan – ”tyhmistä ja älykkäistä pelaajista”. Usein viitataan perinteisiin ajattelutapoihin. Helposti sanotaan esim. – ”jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa.” Tämä on väärä käsitys. Aivot ja monet kehon toiminnat muuntuvat koko ajan – harjoittelun yhteydessä. Esimerkiksi jos taktisesti oppii jotakin uutta tai taitovalmennuksessa uusia liikekuvamalleja – muodostuu uusia mielikuvia ja motorisia toimintamalleja. Synapsia yhteyksiä syntyy jatkuvasti ja vanhoja ja tarpeettomia yhteyksiä karsiutuu pois. Tiedostavissa piireissä puhutaankin nykyisin siitä, miten aivot toimivat plastisesti, eikä siitä, miten pysyvässä ”olotilassa” aivot ovat. Aivoissa vahvistuvat ne toiminnot ja ominaisuudet, joita käytetään. Tämä näkyy jopa fyysisenä kasvuna aktiivisesti käytetyissä aivojen osissa. Osa muutoksista liittyy aivojen normaaliin käyttöön, osa ns. ”täsmäharjoitteluun”.
En usko, että jalkapallon vetovoima tulee laantumaan. Peli itsestään on kiinnostava ja lumoava. Tämän vuoksi ensisijaista tulee olemaan se, miten lapset innostuvat pelaamaan jalkapalloa eikä se, kuinka paljon mitäkin häntiä kukin lapsi saa ”häntäkartoituksessa”.