Neurotanoken periatteet

Pedagogiikka

Filosofiaa

“Elämän tarkoitus on löytää merkitys”

Palloliitto  Joulukuussa järjestetyssä Captain’s Ball -gaalassa Pertti Kemppinen sai Jyrki Heliskoski -kunniapalkinnon vuosikymmenten aikana kertyneistä ansioistaan lasten valmennuksen parissa.

Vaikka lähes kaikilla on kyky oppia pelaamaan jalkapalloa, niin vain harvat pystyvät täysin hyödyntämään tätä kykyään. Miksi? Koska ympäristöllä on hyvin merkittävä osuus oppimisen toteutumisessa. Tässä suhteessa oppimisympäristön ja hyvän opettajan/valmentajan merkitystä ei voida liikaa korostaa. Esimerkiksi hyvän viulistin tai pianistin muokkaamisessa on opettajalla suuri merkitys. Näin on myös jalkapallovalmennuksessa, jossa on lapsesta lähtien tärkeää oppia monipuoliset jalkapallon pelaamista ohjaavat taidot. Moni potentiaali jää käyttämättä, koska kukaan ei joudu vastuuseen siitä, millainen pelaaja kenestäkin tulee, todistusaineistot häviävät mahdollisuuksien mukana. Tässä merkityksessä on tärkeää tutkia ja havainnoida myös valmennusympäristöjä, millaisia pelaajia niistä kasvaa. Oppimista on myös tarkasteltava valmennussysteemin läheisyyden, empaattisuuden, käsitteistön, opittujen liikekuvamallien ja saadun informaation perusteella. Usein lasten valmentamisessa ongelmaksi muodostuu se, ettei valmentajalla ole tietoa tai ymmärrystä siitä, miten lasten kanssa olisi paras toimia.


Vuoden 2021 Jyrki Heliskoski -kunniapalkinnon saaja!

 

Kaiken valmentamisen lähtökohtana on sosiaalisen kompetenssin tiedostaminen eli toisiin ihmisiin kohdistuva mielenkiinto. Tällöin meidän on tiedostettava, mikä on tietyn valmennettavamme tapa ajatella, tuntea, toimia. Jalkapallojoukkueessa ketään ei saisi jättää vähemmälle huomiolle. Jokaisesta valmennettavasta tulisi löytää sellaisia alueita, jotka tuntuvat valmentajan kannalta kiehtovalta. Kun valmentaja ymmärtää valmennettaviaan syvällisemmin, hänellä on paremmat mahdollisuudet ymmärtää myös itseään, sillä ihmisethän ovat sekä samanlaisia, että erilaisia. Juniorivalmennuksen päämääränä on mahdollistaa se oppimispotentiaali, joka kullakin valmennettavalla on. Tämä edellyttää pitkäjänteistä toimintaa, kykyä sytyttää kytevää motivaatiota, sitkeyttä, ja ”kurinalaisuutta”. Kysymys on siitä, mitä tänä aikana tapahtuu ja missä ollaan kymmenen vuoden päässä. Mitä pelaaja on tällöin oppinut ja millainen käyttöarvo opitulla on. Tämä aikaväli on pitkä. Kykenetkö näkemään polun koko matkalta lapsivaiheesta aikuisjalkapalloon? Tämän vuoksi lasten ja nuorten valmentajan on oltava realisti sen suhteen, minkä ikäisiä ja tasoisia pelaajia hän kulloinkin valmentaa. Se mitä lapsipelaaja on tänään, ei ole sama asia, mitä hän on aikuisena.

Haluan valmentajana synnyttää uskomuksia. Kuvitelmat ja uskomukset rikastuttavat lapsen ideaalista jalkapallomaailmaa – värjää hänen jalkapallotietoisuutta. Me rakennamme pelaajia taitavuus edellä. Tämä rakennustyö on aikavievää. Moni valmennus/työvaihe edellyttää, että edellinen on käyty loppuun. Kun on seitsemänä päivänä viikossa kentällä – tuntikausia viikosta toiseen- rakennetaan sellainen perusta, jota on vaikea hajottaa tai purkaa. Pallonhallintapeli tai pelin kautta opettaminen ei ole ongelma, vaan ne perusteet, joille peli rakennetaan.

Pedagogiastamme ja valmennusmalleistamme on kirjoitettu paljon ja kuvattu myös videomateriaalia. Koulutuksiimme on osallistunut suuri määrä valmentajia. Vuosien varrella Tanoke-pedagogia ja valmennusmalli ovat joutuneet hyvin kriittisen arvioinnin kohteeksi myös sisältä päin. Tämä on ”ruoskinut” meidät uusiutumaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Kuva: Neurotanoke tiimi

Alkuvaiheessa jokainen valmennettava on meille läpimurtojen näkymätön keskus. Tiedostamme, että jalkapallotaidon kasvattaminen on vuosia kestävä tapahtuma, joka perustuu pelaajan yksilöllisiin taipumuksiin ja valmiuksiin. Mitä kauemmin ja intensiivisemmin valmennettavat ovat käyneet Tanokessa, sitä parempia tuloksia on saatu. Oleellista on se, että Tanoken kautta lapset ja nuoret ovat saavuttaneet lajeista riippumattoman yleisliikunnallisen osaamisen. On ymmärrettävä, miten taitojen oppiminen tapahtuu, on osattava näyttää, miten taitosuoritukset tehdään, ja tiedettävä, millaisia toistomääriä erilaiset taidot vaativat. Jotkut valmennettavat osallistuvat lähes päivittäin Tanoke-oppitunneille. Itsensä tiedostaminen kehittyvänä jalkapalloilijana on tärkein yksittäinen asia joka opitaan. Jos haluaa olla ”mestaritason osaaja” on harjoitteluun löydettävä henkinen yhteys ja opittava näkemään poikkeavan paljon vaivaa yhteyden ylläpitämiseksi.
Tanoke-pelaajat tulevat kauttamme, eivät siis meistä itsestämme. Me johdatamme heidät taitovalmennuksen lähteille, joiden etsimiseen Tanoke-valmentajat käyttävät poikkeavan paljon aikaa itsensä kehittämiseen taitovalmentajina. Tällöin valmentajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, mutta ennen kuin Tanoke-pelaaja on valmis lähtemään maailmalle, hänen kuljettava pitkä ”taitovalmennustie”. Tässä suhteessa emme tee kompromisseja.
Meillä on käsitys siitä, millainen on nykyaikainen taitava jalkapalloilija ja tästä käsityksestä me pidämme kynsin ja hampain kiinni. Tanoke-valmentajan pääkysymys ei ole, miten hän voi olla itse suuri, vaan miten hänen kauttaan valmennetut pelaajat tai valmentajat voivat olla suurempia. Muistan, kun Mika Lehkosuo suuttui aikoinaan, nuoruusvuosien kiimassa Kemppiselle ja latasi: ”Tulen pitämään huolen, että minusta tulee parempi valmentaja mitä sinä olet”. Näin se täytyy ollakin. Tänään yhä useampi entinen Tanoke-pelaaja valmentaa Neurotanoke-menetelmillä.

Neurotanoke ei ole muotti vaan kasvun paikka, pelaajan tarpeita varten luotu järjestelmä. Tanoke-ympäristö luo uskoa itsensä kehittämiseen ennen kaikkea taitopelaajana. Itseoppineita jalkapalloilijoita ei enää ole. Tanoke-valmentajaa verrataan ”Taitajan tie” -kirjassa puutarhuriin, joka kasvattaa pienistä siemenistä suuria ”puita”. Harjoituksen merkitys koetaan meillä enemmän kehon kautta kuin yleensä tehdään. Monipuolinen pallon ja kehon hallinta ovat Tanoke-pelaajalle tyypillisiä ominaisuuksia, jotka erottuvat yleensä valmennuksessamme olleilta pelejä seuratessa. Tässä merkityksessä emme jätä asioita silleen; me käännämme, joka ainoan käännettävissä olevan kiven. Näyttää siltä, että huippujalkapallon olemus muuttuu ja kehittyy koko ajan. Koskaan ei voi varmuudella tietää, mihin suuntaa lapsia ja nuoria pitäisi valmentaa, jos haluaa toimia viimeisten kehityssuuntien mukaisesti. Aiemmin toteutettu vanhenee nyt nopeammin kuin koskaan aikaisemmin.
Pedagogiikkaa

Neurotanokevalmentajan ei ole pelkästään ymmärrettävä neurovalmennuksen periaatteet, vaan hänen on elettävä niitä. Niiden on tultava tosiksi hänen jokapäiväisessä tekemisessä. Se ei vaikuta pelkästään hänen valmennukseen, vaan kokonaisvaltaisesti elämään. Valmennettavat aistivat valmentajan olemuksesta miten tosissaan hän on jalkapallon kanssa ja tämä välittyy heidän tekemisen laadussa.

Jos valmentaja ei tunnista omia tunteitaan, eikä käsittele niitä, hän antaa lapsille ristiriitaisia viestejä esimerkiksi kehumalla lapsia hampaidensa välistä, vaikka tekisi mieli purkaa heille pettymystään. Valmentajan kehonkieli kuitenkin välittää todelliset tunteet ja asenteet valmennettaville. Omien tunnetaitojen hallinta toimii pohjana kaikelle opettamiselle ja valmennettavien innostamiselle harjoituksiin/pelitapahtumiin.

On täysin mahdotonta, että valmentaja pystyy kentän laidalta/treenimuodon reunalta saamaan valmennettavien aivot siihen tilaan, joka on optimaalinen oppimiselle tai stimuloimaan treenitilanteesta sellaisen, että se vastaa pelitilannetta.Neurotanokessa valmentaja on jatkuvasti kontaktissa valmennettaviin koko treenitilanteen ajan stimuloiden eri keinoin valmennettavan sisäistä tilaa. Olemme kehittäneet eri keinoja tätä stimulaatiota helpottamaan. Käytämme visuaalisia merkkejä, värejä, positiivisia hokemia, kannustussanoja, visuaalisaatiota ja metaforia. Valmennettavan on luotettava valmentajaan ja tätä luottamusta lisää toiminnan määrätietoisuus ja toiminnan tarkoituksen avaaminen valmennettaville. Heidän on tiedettävä toiminnan tavoitteet ja mitä heiltä odotetaan. Tästäkin huolimatta tärkeintä on pelaajien oma intohimo lajia ja harjoittelua kohtaan. Valmentajan on tehtävä kaikkensa, jotta pelaajassa syttyy palava halu pelata jalkapalloa, olla osana treeneissä käyvää laumaa ja oppia laumassa selviämiselle olennaisia taitoja.

Valmentajan lämpö lajia kohtaan ja lämpö valmennettavia kohtaan motivoi lapsia. Laaja tietovarasto ja kokemus ei pelasta valmennustilannetta, jos valmentajalta puuttuu vuorovaikutustaitoja. Pienimpien valmennettavien aivot eivät kykene vastaanottamaan liian tietoperäistä valmennusta heidän tunnepuolensa kustannuksella. Opittavat asiat siirtyvät osaksi valmennettavan olemusta valmentajan asenteiden ja puhetyylin kautta, kielikuvien ja konkreettisten mallien ja tekemisen avulla.

Opetamme valmennettaviamme kielisuihkutus-idealla. Tarjoamme jatkuvasti erilaisia ärsykkeitä oppimiselle ja oppiminen tapahtuu non-lineaarisesti. Oppiminen ei kasaudu aiemmin opitun päälle, vaan stimuloimme eri tavoin valmennettavan hermojärjestelmää, niin että se voimistuu vastaanottamaan suuremman määrän tietoa kerrallaan.

Harjoituksissamme luomme oppimisympäristön niin vaativaksi, että se vastaa kansainvälisen jalkapallon vaatimustasoa. Osaamme suhteuttaa vaatimustasomme tilanteen mukaan ja harrastetoiminnan ohjaamisessa vaadimme harrastetasolle riittäviä asioita. Niin makaat kuin petaat -sananlasku läpäisee koko toimintamme. Se huokuu päivittäisessä tekemisessä. Valmentajamme muistuttavat tätä itselleen joka harjoituskerralla. Emme halua antaa tasoitusta muille. Meidän on ylläpidettävä korkeaa vaatimustasoa ja intensiteettiä tekemisessämme. Ymmärrämme sen, että puolivaloilla tehdessä tulee puolivaloilla toimivia pelaajia. Me vältämme jonoja viimeiseen asti ja maksimoimme yhden harjoituskerran aikana pallokosketukset. Me emme pidä pitkiä juomataukoja kesken harjoituskerran, vaan totutamme pelaajat korkeaan vaatimus- ja rasitustasoon. Totutamme pelaajien hermoston korkeaan intensiteettiin, niin että pinnistelystä ja epämukavuusalueella treenaamisesta tulee pelaajille arkipäiväistä. Tämä totuttelu tehdään pelaajia kuunnellen.

Ymmärrämme peilisolujen merkityksen taitojen opettamisessa. Ihmisen motorisen alueen hermosolut aktivoituvat nähdessään liikettä ja aktivaatio on voimakkaampaa jos liikkeen tekee vertainen. Motorisen alueen hermosolut siis aktivoituvat pelkästään liikkeen näkemisestä ja osa peilisoluista aktivoituu pelkästä äänestä. Liikkeen oppimisen kannalta on äärimmäisen tärkeää käyttää jalkapalloharjoituksissa mallipelaajia mallintamaan oikein suoritettuja liikkeitä. Tällöin aivojen aktivaatio on voimakkaampi kuin jos aikuinen näyttää liikkeen.

Valmennamme lapsikeskeisellä tavalla, jossa olemme perhetyneet lapsen ajattelun lainalaisuuksiin. Emme tee heistä ”pieniä rationalisoivia aikuisia. Kysymys on lasten omista tuntemuksista, motorisista liikkeistä, ajattelusta, katseista jne. Näillä kaikilla ilmaisutavoilla on vasteensa aivojen järjestelmässä. Aivokuvantamisessa on mahdollista saada kuva mielikuvituksen, intuition tai leikin suhteesta esim. rationaaliseen ajatteluun. Rationaalisella mallilla tarkoitan tässä yhteydessä liian tieto/kognitiivispainotteista valmentamista. Kysymys on siitä, että lapsen käyttäytymistä säätelee enemmän limbinen systeemi, joka on monessa suhteessa paljon monimutkaisempi järjestelmä, miksi sen miellämme. Tässä merkityksessä rationalisoivan ja tuloskeskeisen aikuisen on haastavaa sukeltaa lasten aivoihin.

Vannomme elinikäisen oppimisen nimeen. Tiedostamme, että emme ole milloinkaan valmiita. Pedagogiamme kehittyy koko ajan kun altistamme sen kriittiselle tarkastelulle. Toimimme jatkuvassa homeostaasiin pyrkimisen tilassa, jossa uudet ärsykkeet kohtaavat vanhat tottumuksemme. Toimintaamme kuvaa systeemiajattelusta tuttu käsite negatiivinen entropia ts. toimintamme pyrkii hengissä säilymiseen jalkapalloajattelun aallonharjalla.

Henkinen valmennus joukkue
Jalkapallo on joukkuepeli. NeuroTanokessa pelaajia valmennetaan ottamaan huomioon erilaiset yksilöt joukkueessa. Joukkuekavereiden kannustamisella saa enemmän hyvää aikaiseksi kuin heidän kritisoimisella. Ymmärrämme, että hyvät joukkuekaveri -taidot ovat opittavia asioita ja osalla niihin kasvamiseen menee aikaa. Puhumme kollektiivista ja kollektiivinen taitovalmennus on tärkeä osa valmennusmalliamme. Hyvä joukkue toimii niin kuin kalaparvi – yhdessä.

Työstämme lähiaikoina materiaalia tehokkaan kommunikoinnin tukemiseksi. Asiasta puhutaan kulttuurissamme vähän, mutta pyrimme tekemään asialle jotain. Jalkapallopeli on nopeutunut niin paljon, että pelaajien keskinäinen kommunikointi tapahtuu hyvin paljon non-verbaalisella tasolla.

Jalkapallojoukkue on psykologinen ryhmä, joka koostuu ihmisistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja ovat psykologisesti tietoisia toisistaan sekä tuntevat olevansa joukkue. Pelaaja on aina osa joukkuetta, vaikka hän pelaisi kuinka yksilökeskeisesti. Jokainen jalkapallojoukkue käy läpi tietyn sosiaalipsykologisen ryhmäprosessin, minkä aikana sen sisälle syntyvät tietynlainen ryhmädynamiikka. Tämän syntymiseen vaikuttavat sekä tietoiset että tiedostamattomat voimat. Näiden prosessien kautta syntyvät tietynlaiset roolit ja joukkueen sisällä oleva työnjako. Myös jalkapallojoukkuetta voidaan tarkastella sosiaalisen päätöksenteon, muutoksen ja oppimisen välineenä.

Konformisuus: pyrkimys käyttäytyä joukkueen vallitsevien asenteiden, mielipiteiden ja odotusten mukaisesti; yhdenmukaisuus; asenteiden ja mielipiteiden sovittaminen ryhmän odotusten mukaan. Konformisuus voi olla järkevä silloin, kun yksittäinen joukkueen jäsen saa tietoa muilta, joka muuttaa hänen käsitystään asiasta =Informatiivinen eli tiedollinen vaikutus. Usein mukaudumme ryhmäpaineiden vuoksi.

Koheesio: ryhmän kiinteys eli miten tärkeä ryhmä on jäsenilleen. Koheesio on vahvempi, mitä useammat ryhmän jäsenet arvioivat toisiaan myönteisesti. Vahvat kiintymyssuhteet eli klikit saattavat johtaa ryhmään hajoamiseen.

Oleellista on se, mitä yksittäinen joukkueen jäsen tuntee, havaitsee ja ajattelee. Asenteiden ja merkityssuhteiden muodostaminen joukkueen vaatimuksia vastaaviksi on tärkeää, jotta joukkueen jäsen kykenee konformoitua riittävän täydellisesti joukkueen jäseneksi. Poikkeamat saattavat aiheuttaa syrjintää ja eristyneisyyttä, toisaalta taas jotkin ryhmät kannustavat erilaisuutta, mikä puolestaan vaatii joustavuutta ja sosiaalista taitoa ryhmän jäseniltä. Toisten seurassa oleminen vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen julkisilla paikoilla tai tilaisuuksissa. Joukkueessa toimiessa pelaajan käytös on erilaista kuin joukkueen ulkopuolella toimiessa, sillä jokainen joukkueen jäsen edustaa joukkueessa itseään tavalla, jonka tulee olla joukkueelle eduksi. Joukkueessa on helpompi joutua huomion kohteeksi ja käytös on yleensä kontrolloitua (ryhmän jäsenet “vahtivat” toisiaan ja pyrkivät oikaisemaan ns. väärinkäytökset: häiriintynyt, poikkeava, liian avoin käytöstavoista poikkeaminen)

Sosiokulttuurinen teoria katsoo mukaan tiedon, taidon ja osaamisen välittyvän ja syntyvän sosiaalisessa kommunikaatiossa. Oppiminen ei siis ole vain tietyissä paikoissa tapahtuvaksi organisoitavissa oleva ilmiö, vaan läsnä kaikissa inhimillisissä toiminnoissa. Se ei myöskään ole sama ilmiö eri aikakausina tai erilaisten kulttuuristen ehtojen vallitessa, sillä nämä vaikuttavat siihen, miten paljon ja mitä opimme tai mistä saamme tietoa. Oppimista myös tapahtuu kaiken aikaa, sillä jonkin asian ymmärtämättömyys tai epäonnistuminen muokkaavat ihmistä siinä missä myönteisetkin kokemukset. Oppimisessa voidaankin katsoa olevan kyse siitä, mitä yksilöt ja yhteisöt oppivat sosiaalisissa tilanteissa ja siitä mitä he oppimastaan tulevaisuudessa käyttävät.

Myös jalkapallojoukkueessa taktisesti tarkasteltuna yhden pelaajan käyttäytyminen vaikuttaa jokaisen muun käyttäytymiseen ja samalla tulee näiden muiden jäsenten vaikutuksen alaiseksi. Tästä seuraa se, että yhden pelaajan syöttötaito, yrittäminen, pelinlukutaito, taito-osaaminen jne. vaikuttavat jokaiseen muuhun pelaajaan ja saa heidät reagoimaan sekä käyttäytymään sen mukaisesti. Valmennuksen ja koko jalkapallojoukkueen toiminnan laatu riippuu siitä, mitä joukkueessa tapahtuu.

Kollektiivisessa valmennuksessa lähtökohta on hyvin erilainen kuin yksilökeskeisessä toiminnassa. Kun joukkue on rakennettu tiiviissä suhteessa toisiinsa, he toimivat hyvin eri tavalla kuin yksilökeskeisesti valmennettu poppoo. Kun puhutaan pelikäsitysosaamisesta, niin ketään yksittäistä pelaajaa ei voida ymmärtää ilman joukkueetta, ilman kollektiivista suhdetta muihin pelaajiin. Pelissä yksittäinen pelaaja ilmaisee itseään vain suhteessa muihin pelaajiin ja muiden välityksellä.

Henkinen valmennus – Pelaaja
NeuroTanoken valmennusmalli korostaa henkisen valmennuksen tärkeyttä pelaajaksi ja ihmiseksi kasvamisessa. Lapsuusvaiheessa näemme jalkapallon välineenä ihmisenä kasvuun ja elämässä tärkeiden taitojen opetteluun. Huomioimme tämän alusta alkaen. Jalkapalloa pelatessa koet inhimillisen elon koko tunneskaalan. Tärkeimpänä tietenkin rakastumisen eli lajiin/liikuntaan kiinnittymisen tunteen. Jalkapallon pelaamisen avulla koet myös olevasi osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Jalkapallo lajina on isompi kuin yksilö.

Opetamme lapsia alusta asti huomaamaan keskittymisen tärkeyden kaikessa tekemisessä. Keskittynyt mieli luo vahvemman myeliinisoituneen hermoyhteyden harjoiteltavan taidon oppimiseksi. Sitä vahvistat, mihin keskityt. Niin pelaat kuin harjoittelet. PInnistely ja tosissaan tekeminen on tärkeää, eikä ole ristiriidassa pallon kesyttämisestä nauttimisen kanssa. Pinnistely on osa lajikulttuuria. Tässä lyhytkestoisen nautinnon tavoittelun kulttuurissa, me vaalimme pinnistelyn kulttuuria jokaisessa harjoituksessa, koska näemme sen välttämättömyyden oppimiselle.

Mielikuvahrjoittelu on olennainen osa harjoitteluamme. Opettelemme rauhoittamaan mielemme ja visualisoimaan suorituksiamme harjoituksissa ja ottelutilanteissa. Rento mieli on vastaanottava mieli. Energiasi ei suuntaudu selviytymiseen, silloin kun olet rento. Opettelemme myös tunnistamaan stressitilanteita ja rentoutumaan stressaavissa tilanteissa.

Unelmoimme yksin ja yhdessä. Asetamme itsellemme tavoitteita ja opettelemme niiden saavuttamiseksi tarvittavien askeleiden ottamista. Tervetuloa harjoituksiimme. Odotamme sinua!

Henkinen valmennus – Pelaajan vanhempi
Kuskaa, Kannusta ja Kustanna on varmaan tuttu ohjeistus. Tällä sivulla löydät hieman lisää ajattelua vanhemman roolista lapsen harrastuksen tukemisessa.

SISÄINEN MOTIVAATIO

Tärkein kivijalka urheilijan kehityksen kannalta on sisäinen
motivaatio ja innostus urheilua kohtaan. Sisäisesti motivoitunut urheilija osallistuu toimintaan sen itsensä
vuoksi ja urheilemisen motiiveina ovat ilo ja myönteiset
tunnekokemukset joita toiminta saa aikaan. Sisäisen motivaation lähteenä on tarve kokea pätevyyttä,
autonomiaa ja yhteenkuuluvuutta.

VINKKEJÄ VANHEMMILLE

Kunnioita lapsen ja nuoren halua. Oma futisharrastus motivoi lasta, tuottaa iloa, palkitsee nimenomaan häntä ja saa haluamaan lisää.

Vanhemman on tärkeä miettiä mitä haaveita hänellä itsellään on ja erottamaan sen, mikä on omaa ja mikä nuoren unelmaa. Nuoren tulisi urheilla vain itsensä takia, ei kenenkään muun.

Vanhemman oma esimerkki ja innostus äärimmäisen tärkeää.
Osallistuva tuki vahvistaa nuoren itsetuntoa ja itseluottamusta, vähentää kilpailuahdistusta ja vahvistaa myös lapsen ja vanhemman keskinäistä suhdetta.

Anna työrauha valmentajalle eli lasten kuullen ei tulisi kritisoida valmentajaa. Nauti vanhemmuuden tuomista iloista ja anna valmentajan valmentaa!

LASTA TUET PARHAITEN:

I LOVE TO WATCH YOU PLAY!

ON SIISTIÄ KATSOA KUN SÄ PELAAT!

Teesit vanhemmille:

1. NeuroTanoke-valmennuksessa noudatetaan kokonaisuuden lakia, jolloin valmennettavan halutaan harjoittelevan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Meille liian aikaisin asetetut kilpailulliset tavoitteet ovat oikotie onneen. Tämän vuoksi me haluamme elää yhteydessä tähän hetkeen sen perusteella, mitä tietynikäinen ja tietynoloinen valmennettava tarvitsee. Näin päästään parhaiten yhteyteen valmennettavan todellisen kehitysvaiheen ja kasvun kanssa. Jos valmennettavalla on koko ajan stressi ja huoli päällä kehittymisestään hän ei voi kehittyä riittävän luovaksi pelaajaksi. Lasten valmennuksessa toteutettu kiireellinen eteneminen ja alituinen tarve kostautuu myöhemmin. NeuroTanokessa henkinen kasvu on sitä, että valmennettava oppii tuntemaan itsensä ja hyväksymään itsensä täydellisesti, sinä kokonaisuutena jota hän on.

2. Meille on tärkeää, että lapset ja nuoret uneksivat, leikkivät ja uskovat kehitykseensä. Vuosien varrella olemme tiedostaneet, kuinka paljon taitojen kehittäminen vaatii harjoittelua. Sitkeän harjoittelun kautta onnistutaan kesyttämään pallo ja saamaan keho tottelemaan haluttuja liikkeitä ja asentoja.

3. Lapsi ja nuori valmennettava on kaiken sen tulos, mitä aikaisemmin on tapahtunut. Meille on ensisijaisen tärkeää, että valmennettavan halu kehittyä jalkapallossa lähtee hänestä itsestään. Emme voi pakottaa kenestäkään tulevan jalkapalloilija, vaan meidän on annettava jokaisen kokea NeuroTanoke hänestä lähtevien ilojen, surujen ja yrittämisen kautta. Tämä jos joku luo harmoniaa, vapautta ja todellista oppimista. Sydämen kutsun seuraaminen luo parhaan mahdollisuuden nousta seuraavalle tasolle. Tämä halu tekee valmennettavasta herkemmän huomaamaan ne asiat, jotka hänen on mahdollista oppia ja korjata. Näiden asioiden välttely harjoittelussa saa aikaiseksi sen, että lapsi tai nuori tulee kompastumaan jossakin vaiheessa esimerkiksi taitojen puutteeseen. NeuroTanoke valmennuksen avulla lapsi ja nuori löytävät omat kykynsä ja lahjansa ja lahjoittavat ne peleissä joukkueidensa käyttöön. Ilman todellista syvää halukkuutta pelata ja harjoitella jalkapalloa kehitys pysähtyy paikoilleen. Halukkuus on eksistentiaalinen voima, joka valmennettavat kurkottamaan päämääriin ja unelmia kohti. Yhä useampi Tanoke-koulun käynny nuori on lähtenyt Eurooppaan pelaamaan jalkapalloa. Näytämme entistä enemmän siltä, mitä olemme.

4. Pitkäaikainen kokemuksemme lasten ja nuorten valmennuksessa ja jatkuva innovatiivinen kehitystyö antaa mahdollisuuden kokeilla ja toteuttaa valmennusta lapsikeskeisestä näkökulmasta. Olemme harmoniassa tämän hetken kehityksen kanssa emmekä tulevaisuuden kanssa. Lapsi ja nuori kasvaa ja kehittyvät tässä ja nyt. Videopankkimme ja kirjamme tukevat lapsen harjoittelua monella tavalla ja antavat mahdollisuuden harjoitella jatkuvasti uusia liikekuvamalleja. NeuroTanoke-valmennuksessa valmennettavilla on tukenaan poikkeavan laaja liikekuvamallisto ja valmennusta ohjaava pedagogia.

Henkinen-valmennus-valmentaja
NeuroTanoke-pohjaista taitovalmennusta tukee alusta alkaen kehittämämme henkisen valmennuksen malli, jonka avulla voidaan koko valmennuksen ajan tarkkailla valmennettavan jalkapallon pelaamisessa tarvittavia henkisiä ominaisuuksia usealta eri tasolta.

NeuroTanoke-valmennus sisältää laajan pedagogian ja taitovalmennuksen mallintamisen käytäntöön suunnatun opetusmallin. Olemme julkaisseet kymmeniä taitovalmennusvideoita ja useita Tanoke-kirjoja, mikä takaa sen, että käytössämme on laaja ja syvällinen pedagogia ja valmennusfilosofia.

Neuro-Tanoke-valmennus toteuttaa kehon ja mielen kokonaisvaltaista aktivointia, jossa pelaajat ehdollistetaan reagoimaan ja suhtautumaan pelitilanteisiin suuremmalla aktiopotentiaalilla. Osaatko heittäytyä tilanteen vaativalla tavalla? Osaatko asettua valmennettaviesi asemaan? Onko sinulla riittävää empatiakykyä? Me vaalimme empaattista suhtautumista valmennettaviin.

NeuroTanokessa asetamme vaatimustason pelaajien tavoitetason mukaan, emme valmentajien/vanhempien toiveiden mukaan.

Kommunikoimme pelaajille mahdollisimman selkeästi sen mitä haluamme heidän oppivan. Tietääkö sinun pelaajasi mitä tehdään ja miksi? Miten teet sen selväksi pelaajillesi?

NeuroTanokessa emme hae pikavoittoja. Ymmärrämme hyvin sen, että lahjakkuus auttaa lasta murrosikään saakka ja sen jälkeen kuvaan astuu pelaajan henkiset ominaisuudet. Elämme tässä hetkessä valmennettavien kanssa ja emme tee sitä tulevaisuuden kustannuksella. Meillä hallitsee kasvun mentaliteetti. Kehumme valmennettaviemme asennetta, taitojen/kyvykkyyden sijaan. Vahvistamme pinnistelyn ja yritteliäisyyden kulttuuria pelaajissamme. Meillä voitontavoittelu on toissijaista ja pelaajakehitys ensisijaista.

DECI&RYANIN MOTIVAATIOTEORIAN PERUSTA
1. Kyvykkyyden tunne

On tärkein ennuste urheilijan psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

2. Autonomian tunne

Peli on pelaajien peli. Valmentajien tehtävä auttaa pelaajia oivaltamaan tämä.

3. Kuuluvuuden tunne
(Merkityksellisyys)

Jalkapallo on joukkuepeli ja joukkueessa yksilöiden on tunnettava, että kuuluvat tärkeänä osana joukkueeseen.

Psykokinestiikka
Usein kuulee sanottavan suomalaisten pelaajien pelaavan hitaammin kuin menestyvien jalkapallomaiden pelaajien. Olen pyrkinyt löytämään tähän ongelmaan vastauksia psykokinesteettisen valmentamisen kautta. Olenkin valmentanut ja kouluttanut jo vuosikausia psykokinestiikan kautta valmennettaviani sekä koulutuksessani olleita valmentajia. Tänä aikana olemme kehittäneet suuren joukon psykokinesteettisiä harjoituksia ja pienpelejä. Isossa kuvassa kysymys on siitä, miten peliä tai pelaajan toimintaa voidaan nopeuttaa. Päätöksentekotilanteet tapahtuvat pelissä nopeasti, alati muuttuvassa pelaamisen todellisuudessa, jossa datan määrä on valtava ja algoritmit pelaavat myös toisiaan vastaan. Tämän vuoksi syntyy monenlaisia hidasteita, jotka näkyvät pelikäyttäytymisessä usealla eri tavalla.
Aistiärsykkeiden automatisoitunut jaottelu olennaisiin ja epäolennaisiin on pelistä selviytymisen kannalta ratkaisevaa.
Psykokinestiikan avulla kehitetään kykyä ajatella ja reagoida nopeasti pelitilanteisiin. Psykokinesteettisen valmennuksen avulla saadaan rakennettua aivoihin entistä nopeampia ja selkeämpiä reittejä ohjaamaan käyttäytymistä pelitilanteissa. Psykokinesteettisen valmennusmallin edut ovat kiistattomia ja sen avulla voidaan nopeuttaa oleellisella tavalla pelin lukemista ja teknistaktista osaamista.
Kun pystymme mallintamaan jalkapallopelin aivotoimintaa skeemojen tasolla, voimme kehittää aivotoimintoja kehittäviä harjoituksia, jotka nopeuttavat ja selkiinnyttävät pelaamista monella tavalla.
NeuroTanoke nettimaailmassa on runsaasti erilaisia psykokinesteettisiä malliharjoituksia ja lisäämme jatkuvasti uusia harjoituksia. Tämän lisäksi kirjoitan tämän vuoden aikana psykokinestiikasta oman suomen kielisen neuropohjaisen oppikirjan, joka tulee täyttämään tämän valmennuksen osa-alueen puutetta monella tavalla.
Valmennettavat eroavat toisistaan pelitilanteisiin reagoimisesta tai mallista oppimisen nopeudesta. Aivoissa nopeus on valttia, koska sukkelaan viestivät hermoradat pystyvät poimimaan, analysoimaan ja tallentamaan enemmän tietoa samassa ajassa kuin hitaammat. Nopeaa informaation kulkua aivoissa voidaan harjoitella monella tavalla. Aistitiedon käsittelynopeus kehittyy kognitiivisesta tiedonkäsittelyn harjoittelusta, pelimallien selkiintymisestä ja automatisoitumisesta. Tämän vuoksi ei pelkkä kognitiivinen (tietopainotteinen) harjoitteleminen riitä nopean pelikäsityksen kehittämiseen. Teho paranee sitä mukaa, kun pelitilanteiden ratkaisemiseen osallistuvat synapsien määrä ja myelinisointi etenee. Tällaiseen harjoittelemiseen tarvitaan sekä kognitiivista, että behavioristista valmennusta. Kysymys on siitä, miten aistitiedon käsittelyyn ja reaktioon käytetty aika lyhenee. Pelaamisen hitauteen tai nopeuteen vaikuttavat monet asiat, jotka ovat riippuvaisia teknisistä, taktisista, fyysisistä ja fyysisistä asioista. Tässä suhteessa kaikki valmennuksen osa-alueet sulautuvat toisiinsa totaalisen valmennuksen periaatteella. Synapsisessa työskentelyssä yksi selkeästi erotettavissa oleva tekninen tai taktinen malli sumenee asteittain pelin jatkumossa ja muodostaa uuden tulkintamaailman tehtyjen havaintojen perusteella. Kysymys on siitä, kuinka informaatiotulvasta voidaan erottaa jatkuvasti muodostumassa olevia uusia pelitilanneyhdistelmiä.
Kehonhallinta ja liiketaidot
Kehonhallinnalla tarkoitetaan vartalon asentojen ja liikkeiden hallintaa. Jalkapallon pelaamisessa liikkeiden säätely perustuu useiden aistijärjestelmien sekä hermo- ja lihasjärjestelmän yhteistoimintaan. Myös aikaisemmat kokemukset, sekä kyky ennakoida ja reagoida tilanteisiin vaikuttavat suorituksen lopputulokseen. Hyvässä kehonhallinnassa aistitoimintojen, hermoston ja lihaksiston toiminta näyttäytyy sujuvina, tarkoituksenmukaisina ja turvallisina liikesuorituksina. Hyvän koordinaatiokyvyn omaava pelaaja suorittaa liikkeet hallituilla liikeradoilla ja -laajuuksilla.
Jalkapallon pelaamisen taustalla on aina tietynlaiselle ja tietyntasoiselle pelaamiselle – hermostoomme rakentunut moniosainen toiminnallinen neurojärjestelmä. Tämä järjestelmä on ennen kaikkea harjoittelun tulosta. NeuroTanoken näkökulmasta katsottuna jalkapallo on erittäin tekninen ja taitopohjainen laji, mikä asettaa suuria fysiologisia vaatimuksia keholle. Jotta valmennettava oppisi pelaamaan mahdollisemman hyvin, hänen on opittava oikeanlaiset perustaidot, liiketaidot, kehonhallinta ja koordinatiiviset taidot. Jalkapalloilijan on kyettävä tekemään nopeita päätöksiä pelitilanteissa, liittyen muun muassa suunnanmuutoksiin, peliasentoihin, syöttökulmiin ja muihin teknistaktisiin ratkaisuihin. Liike muuttuu runsaan harjoittelun myötä jalkapallossa tarvittaviksi asennoiksi, koska monipuolisten ja runsaiden liikekuvamallien toistamisen kautta niiden määrä kasvaa voimakkaasti. Tietyn koordinatiivisen tason saavutettua neuromuskulaarinen osaaminen on niin suurta, ettei se enää vaikuta koordinointivalmiuksiin, jonka vuoksi tällaista oppimista voidaan kutsua järjestelmälliseksi uudistamiseksi, motoriseksi kokemukseksi tai liikekuvapankiksi.

Jotta tällainen taso saavutettaisiin, on harjoittelulla oltava jatkuva vaste koordinatiivisessa kapasiteetissa eli on oltava jotain, jota tietoisesti kehitetään. Näin tulkittuna motorinen oppiminen on osa koordinointivalmiuksien koulutusta.
Kullekin urheilusuoritukselle on olemassa optimaalisin liikevaihtoehto (= taloudellisin ja tehokkain liikemalli).
Optimaalinen urheilusuoritus vaatii hermolihas- ja liikejärjestelmältä hyvin pitkälle hioutunutta ja synkronoitua kineettisen ketjun yhteistoimintaa. Niinpä hyvin opitut ja sisäistetyt perusliiketaidot ja mallit luovat perustan kaikille onnistuneille urheilusuorituksille ja liikesarjoille.

Tasapaino: Tarkoittaa kykyä ylläpitää erilaisia asentoja eli mukauttaa kehon painopiste liikkuvaan tai paikallaan olevaan tukipintaan.

Koordinaatio ja rytmi: Tarkoittaa yhteen kytkemistä. Ihmisen liikkeissä koordinaatio tarkoittaa pään, kehon ja raajojen liikkeiden tavoitteen mukaista, sekä sulavaa yhdistämistä, jossa lihaksiston yhteistoiminta on hyvin ajoitettua ja sujuvaa.
Rytmikoordinaatiota kehittävät harjoitteet
Näiden harjoitteiden avulla kehitetään lihasten oikea-aikaista toimintaa ja tarkoituksen mukaista liikkumista suhteessa rajoitettuun tilaan sekä aikaan. Rytmikoordinaation kehittyessä lihasten oikea-aikainen käyttöönotto (lihasten jännittymis- ja rentoutumisvuorottelu) ja liikkeen taloudellisuus paranevat.
Liikkeiden yhdistämistä (yhdistelykykyä) kehittävät nopeusharjoitteet
Harjoitteiden tarkoituksena on opittujen liikkeiden soveltaminen nopeaan vauhtiin ja vaihtuviin tilanteisiin. Liikkeiden yhdistämistä (yhdistelykykyä) kehittävät nopeusharjoitteet koostuvat nopeutta ja rytmikoordinaatiota vaativista harjoitteista. Nopeusharjoitteiden tarkoituksena on tehokkaan ja nopean suunnanmuutoksen tekeminen vaadittuun tilaan ja aikaan.
Poikkeavan laajan liikekuvavarastomme avulla on mahdollista omaksua taitopelaajalle tarvittava liikekuvamallisto – taitopelaajalle ominaiset ”aivot” ja ”keho”, joka myöhemmin vaikuttaa myönteisesti pelikäsityksen ja vaikeampien taitojen oppimiseen.
Tanokevideoilla on poikkeavan runsas valikoima koordinatiivisia liikkeitä, joita voidaan käyttää hyvin monella tavalla peliasentojen ja erilaisten liikevalmius ominaisuuksien kehittämiseksi. Videoiden antamilla malliliikkeillä kehitetään frekvenssinopeutta, kehon ja jalkojen toiminnallisuutta, lajivoimaa, sekä tekniikkakestävyyttä. Koordinaatioharjoitteet ovat olleet jo vuosikausia Tanokevalmennuksessa tehokas harjoitusmuoto.

Koordinaatio ja rytmi
Koordinaatio ja rytmi: Tarkoittaa yhteen kytkemistä. Ihmisen liikkeissä
koordinaatio tarkoittaa pään, kehon ja raajojen liikkeiden tavoitteen
mukaista, sekä sulavaa yhdistämistä, jossa lihaksiston yhteistoiminta on
hyvin ajoitettua ja sujuvaa.

Rytmikoordinaatiota kehittävät harjoitteet:
Näiden harjoitteiden avulla kehitetään lihasten oikea-aikaista toimintaa ja
tarkoituksen mukaista liikkumista suhteessa rajoitettuun tilaan sekä aikaan.
Rytmikoordinaation kehittyessä lihasten oikea-aikainen käyttöönotto
(lihasten jännittymis- ja rentoutumisvuorottelu) ja liikkeen taloudellisuus
paranevat.
Liikkeiden yhdistämistä (yhdistelykykyä) kehittävät nopeusharjoitteet
Harjoitteiden tarkoituksena on opittujen liikkeiden soveltaminen nopeaan
vauhtiin ja vaihtuviin tilanteisiin. Liikkeiden yhdistämistä
(yhdistelykykyä) kehittävät nopeusharjoitteet koostuvat nopeutta ja
rytmikoordinaatiota vaativista harjoitteista. Nopeusharjoitteiden
tarkoituksena on tehokkaan ja nopean suunnanmuutoksen tekeminen
vaadittuun tilaan ja aikaan.
Poikkeavan laajan liikekuvavarastomme avulla on mahdollista omaksua
taitopelaajalle tarvittava liikekuvamallisto – taitopelaajalle ominaiset
”aivot” ja ”keho”, joka myöhemmin vaikuttaa myönteisesti pelikäsityksen
ja vaikeampien taitojen oppimiseen.
Tanokevideoilla on poikkeavan runsas valikoima koordinatiivisia liikkeitä,
joita voidaan käyttää hyvin monella tavalla peliasentojen ja erilaisten
liikevalmius ominaisuuksien kehittämiseksi. Videoiden antamilla
malliliikkeillä kehitetään frekvenssinopeutta, kehon ja jalkojen
toiminnallisuutta, lajivoimaa, sekä tekniikkakestävyyttä.
Koordinaatioharjoitteet ovat olleet jo vuosikausia Tanokevalmennuksessa
tehokas harjoitusmuoto

Motoriikka ja ketteryys
NeuroTanoke-valmennuksessa motorisen valmennuksen osatekijöitä ovat
tasapaino, koordinaatio, nopeus ja ketteryys. Jotta jalkapallon pelaaminen
onnistuisi hyvin on motoristen liikkeiden suorittaminen tapahduttava
tarkoituksenmukaisesti ja oikeita liikeratoja käyttäen, ilman liikuntaa
rajoittavien tekijöiden rajoitteita. myös fyysisten perusominaisuuksien eli
lihasvoiman, kestävyyden ja liikkuvuuden on oltava liikkeiden ja niiden
liikeratojen edellyttämällä tasolla. Näiden lisäksi myös rakenteelliset
tekijät, kuten tukirangan anatomiset poikkeavuudet, voivat vaikuttaa
liikkeiden suorittamiseen ja liikehallintaan.
määrittelee motorisen taidon toiminnaksi tai tehtäväksi, joka vaatii pään,
vartalon tai raajojen liikettä tavoitteen saavuttamiseksi. Toiminnan täytyy
myös olla vapaaehtoista ja tämän takia tahdosta riippumattomia refleksejä
ei lasketa motorisiksi taidoiksi. Motorinen taito näkyy urheilijoiden
suorituksissa ja kaikessa muussa fyysistä aktiivisuutta vaativassa
liikkumisessa. Motorisen taidon määritelmään kuuluu myös, että taito
opitaan. Suorituksella tarkoitetaan taidon näkyvää ilmentymistä tehtävän
suoritushetkellä. Esimerkiksi ihminen oppii ajamaan pyörää harjoittelun
seurauksena, urheilijoiden taitoa vaativat suoritukset paranevat
taitoharjoittelulla ja onnettomuudessa liikkumiskykynsä menettänyt
henkilö voi saada sen takaisin harjoittelun avulla.
Ketteryys tarkoittaa nopeaa ja sujuvaa liikkumista ärsykkeen tai tilanteen
edellyttämällä tavalla. erilaisissa pelitilanteissa tarvitaan kykyä muuttaa
liikkeen suuntaa tai kiihtyvyyttä mahdollisimman taloudellisesti,
vaivattomasti ja nopeasti. Hyvä ketteryys edellyttää tarkkaa voiman ja
ajoituksen säätelyä.
Jokaiselle lapselle muodostuu lapsuusajan kokemuksista sensomotorinen
ruumiinkuva, joka on ennen kaikkea ”subjektiivista” tietoa oman kehon
olemuksesta ja toimivuudesta. Tässä merkityksessä lapsivalmennettavien
motoriset valmiudet ovat heijastumaa – jäljitelmää – aikaisemmasta
vaiheessa, siitä miten lapsi on liikkunut aikaisemmin. NeuroTanokevalmennuksessa liikkuminen toteutetaan poikkeavan monipuolisella
tavalla. Pyrimme harjoittelun avulla jalkapalloilijan suorituskyvyn
vakauttamisasteeseen.
Suorituskyvyn vakausaste on seurausta harjoittelun edellisistä vaiheista,
harjoitushistoriasta. Motorinen taito on opittu sekvenssi liikkeistä, jotka
yhdistävät liikkeen tuottamaan halutunlaisen toiminnan – sujuvan ja
tehokkaan toiminnan, jotta siitä tulisi mahdollisimman käyttökelpoinen
toimintatapa tiettyihin tavoitteellisesti suunnattuihin pelitilanneratkaisuihin.
On tärkeää osata erottaa erilaiset motoriset vakausasteet
harjoitustilanteiden ja pelitilanteiden erojen ymmärtämisen kautta.
Hyvällä pelaajalla on korkeatasoinen vakaus, hänen tekninen kykynsä on
muodostunut siten, että hän pystyy toimimaan kaikissa pelitilanteissa niin
että hän osaa ja taitaa tehdä liikkumisratkaisuja, jotka tekevät hänestä
entistä tehokkaamman.
Taitavuuden vakaus mahdollistaa nopeatempoisemman ja korkeamman
motivoitumisen pelaamiseen.
Uskomme, että tämä on mahdollista, koska tavoitteiden oikea
jakautuminen taitovalmennusprosessin eri vaiheissa mahdollistaa
kognitiivisten valmiuksien koulutuksen, jolloin voidaan kiinnittää
huomiota teknisen koulutuksen pelinomaisuuteen (teknistaktisiin
ratkaisuihin) valmennusprosessin eri vaiheissa. Taitovalmennus
kirjassamme ja videoillamme paneudutaan syvällisesti jalkapalloilijan
taitoharjoitteluun.
Kehon asennonhallintaan osallistuvat keskushermosto,
hermolihasjärjestelmä, tuki- ja liikuntaelimistö ja useat aistikanavat kuten
sisäkorvan tasapainoelin eli vestibulaarijärjestelmä, näkö, mekaaninen
tuntoaisti, sekä asento- ja liiketunto eli somatosensoriikka.
Asennonhallinta vaatii aktiivista ja monimutkaista vuorovaikutusta
hermoston ja lihaksiston välillä. Se voidaan toisaalta ymmärtää myös
kehon tarkoituksenmukaisena hallintana suhteessa ympäristöön.
Tasapainotaidot kehittyvät lapsen lihasvoiman sekä aisti- ja
hermotoiminnan kehittyessä.
Motorisella kontrollilla tarkoitetaan hermo-lihasjärjestelmän toimintaa
lihasten ja raajojen koordinoinnissa motoristen taitojen suorittamisen
aikana.
Akrobatia ja liikkuvuus
Akrobatia
Akrobatia voidaan luokitella esimerkiksi tasapaino-, voima-, notkeus-, pari- ja ryhmäakrobatiaan. Tasapainoakrobatiaa tehdään sekä jaloilla että käsillä, usein erilaisten välineiden päällä. Yleensä on kyse käsinseisonnasta. Toisinaan tasapainoillaan joitakin esineitä, mikä on kuitenkin lähempänä jongleerausta.

Niin kutsuttu permantoakrobatia on samantapaista kuin telinevoimistelussa. Siihen kuuluu muun muassa kärrynpyöriä, puolivoltteja ja kokovoltteja. Joskus voltteja tehdään myös erilaisilta välineiltä.

Ryhmäakrobatia sisältää erilaisia ihmispyramideja ja/tai heittoakrobatiaa, jolloin osa ryhmästä heittää ilmaan yhtä (kuten monet cheerleaderit). Pariakrobatiassa kaksi ihmistä tekee yhdessä erilaisia temppuja.

Monipuolisen valmennuksen tukena toimii tekemämme liikkuvuus- ja akrobatia videot!

Liikkuvuus
Videoista löydät liikkuvuuteen useita videoita.

Liikkuvuusharjoitteita löytyy olkapäille, selälle, lantion seudulle, polville, nilkalle ja jalkapohjille.

Nopeus ja Reaktiivisuus
Nopeus ja Reaktiivisuus:
Nopeudella on suuri merkitys liikehallinnan ylläpitämisessä jalkapallopelissä esiintyvissä yllättävissä ja muuttuvissa tilanteissa. Jalkapallossa tarvitaan sen pelaamiseen soveltuvaa liikkumisnopeutta, joka tarkoittaa nopeaa siirtymistä paikasta toiseen. Erilaisten pelitilanteiden nopeaan suorittamiseen tarvitaan reaktionopeuden harjoittelemista, sillä jalkapallon pelaaminen on nykyisin entistä reaktiivisempaa.

NeuroTanoke-valmennuksessa nopeuden kehittämisen perustan luovat psykokinesteettiset harjoitukset sekä reaktio-, räjähtävä-, liike-, perusnopeus ja nopeustaitavuusharjoitukset. Näistä kaikista osa-alueista löytyy nettimaailmastamme lukuisia harjoituksia joita voidaan käyttää joita voidaan käyttää yksittäisten pelaajien tai joukkueen valmentamiseen.
NeuroTanoke-valmennusta kehitettäessä pohditaan jatkuvasti, minkälaisia vaatimuksia nykyaikainen pelitapa asettaa nopeusvalmennukselle ja miten näihin vaatimuksiin parhaiten vastataan käytännön valmennustyössä. Tällaisia asioita ovat muun muassa:
1. Nopeustaitavuuden korostaminen.
2. Kovassa vauhdissa pallon kanssa harjoitteleminen.
3. Suunnanmuutosnopeuden jatkuva kehittäminen.
4. Jalkapallossa tarvittavien lajitaitojen jatkuva kehittäminen ja nopeuttaminen.
5. Reagointikyvyn kehittäminen.
6. Monipuoliset harjoitusärsykkeet.
7. Rytmi ja rentous.
8. Lajinomaisuuden huomioiminen nopeusharjoituksissa.
9. Riittävä intensiteetti – usein 90-100% .

NeuroTanokessa monipuolinen nopeusharjoittelu toteutuu eteen –taakse –sivuille ja kiertoliikkeiden kautta tehtyjen liikeiden kautta. Nopeusharjoittelun yhteydessä harjoitellaan aina myös liiketaitoja – kiihdyttämistä, jarruttamista, ensimmäistä askelta –jarruttaminen, ensimmäinen askelta jne.
Nopeus jaetaan Neurotanokessa neljään eri osa-alueeseen, joita kutsutaan nopeuden lajeiksi. Joissakin lajeissa nopeus ilmenee kaikissa muodoissaan, kun taas joissakin nopeus ilmenee vain yhden tai muutaman nopeuden lajin muodossa. Jotta nopeuden harjoittaminen tuottaisi tulosta, on jalkapallon pelaamisen vaatimat nopeuden lajit tunnistettava ja suunnattava nopeusharjoittelu niiden suuntaisesti.
Reaktionopeus
Reaktionopeus tarkoittaa kykyä reagoida mahdollisimman nopeasti. Ärsykettä seuraavan toiminnan mukaisesti reaktionopeudessa erotetaan yksinkertainen ja valikoiva reaktionopeus.
Räjähtävä nopeus
Räjähtävällä nopeudella tarkoitetaan kykyä tuottaa yksittäinen liike mahdollisimman nopeasti. Räjähtävä nopeus on ratkaisevasti riippuvainen nopeusvoimasta.
Liikenopeus
Liikenopeus tarkoittaa kykyä tuottaa tehoa eli tehdä jatkuva lajinomainen liikesarja suurimmalla mahdollisella etenemisnopeudella. Liikenopeus jaetaan absoluuttiseen ja suhteelliseen liikenopeuteen. Absoluuttisessa liikenopeudessa etenemisnopeus on hetkellisesti aina maksimissaan, kun taas suhteellisessa liikenopeudessa kyse on vauhdin jakamisesta niin, että lopputulos on paras mahdollinen.
Nopeustaitavuus
Nopeustaitavuudessa on kyse kyvystä yhdistää liikenopeus paljon taitoa vaativaan suoritukseen.
Tekniikka- eli koordinaatioharjoitteet ja niiden pääsiallinen vaikutuskohde

Nopeuden (nopeusvoiman) kehittämisessä voidaankin päästä yksilöllisten erojen takia mahdollisesti jopa parempaan lopputulokseen, satsaamalla, ainakin lyhyellä tähtäimellä, lähes pelkästään jommankumman pään harjoitteluun. Tämä erityisesti siinä tapauksessa, kun urheilijan voima-nopeuskäyrän toinen pää on paljon toista heikompi. Tällöin panostamalla harjoittelussa jonkin aikaa voima-nopeuskäyrän heikkoon päähän, voidaan saada nopeastikin isoja muutoksia urheilijan suorituskykyyn.

Plyometria
Lasten ja varhaisnuorten kanssa toteutettu plyometrinen harjoittelu on hyvin erilaista kuin aikuisten kanssa tehdyt vastaavat harjoitukset. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että plyometrinen harjoittelu lukeutuu pääasiassa nopeusvoiman harjoittelun alle ja nopeusvoiman hankinnan aika (herkkyyskausi) ajoittuu murrosiän jälkeen. Etenkin kasvuiässä ongelmaksi muodostuu se, että kova harjoittelualusta kehittää paremmin, mutta liian nopea iskutusmäärän kasvu kovalla alustalla altistaa vammoille ja rasituksille. Tämän vuoksi kaikenlaisten hyppy- ja nopeusharjoitusten kanssa pitää olla tarkkana ja tiedostaa miten nopean pituuskasvuvaiheen aikana kannattaa harjoitella.

Tästä huolimatta myös lasten ja varhaisnuorten kanssa tehty plyometrinen harjoittelu on erityisen hyödyllistä, jos se osataan tehdä käytännön tasolla lasten valmennuksen ehdoilla ja oikeassa progression muodossa. Lapsia tai varhaisnuoria valmennettaessa kysymys on kimmoisasta lähtönopeudesta, kontaktiajasta ja liikkeelle lähdöistä. NeuroTanokessa plyometrinen harjoittelu on yhä enemmän synonyymi minkä tahansa hyppimistä sisältävän harjoittelun kanssa. Videoiltamme löytyykin runsaasti tämän tyyppisiä harjoituksia, joita voidaan soveltaa valmennusohjelmaan vaihtelevasti erilaisten tarpeiden mukaisesti. Näitä harjoituksia ovat muun muassa erilaiset hypyt, loikat, matalat pudotushypyt, aitojen yli hypyt sekä ponnistukset, joissa tapahtuu jatkuvaa liikettä ja iskua. Videoillamme esitetään sekä yhden että kahden raajan harjoitteita. Näissä harjoitteissa on tärkeää huomioida, että liikeradan tulisi myös tapahtua sekä eteenpäin, että sivusuunnassa. NeuroTanokessa tällaiselle harjoittelulle pohjan luo perusteellinen liiketaitovalmennus, jossa kiinnitetään runsaasti huomiota lähtöasentoihin, pysähtymisiin, alastuloihin, ponnistamiseen jne. Esimerkiksi laskeutumisvaiheen ja eksentrisen lihassupistuksen hallitseminen on äärimmäisen tärkeää ja siksi ensimmäisen askeleen tekniseen toteuttamiseen on kiinnitettävä huomiota. Suurin syy plyometrisissa harjoitteissa syntyville loukkaantumisille on juurikin huono kyky hallita laskeutumisvaihetta.

Kollektiivinen kehonhallinta
Kollektiivinen kehonhallinta

”Yhtä tärkeää kuin itse harhauttamisen oppiminen on, on päätöksenteon oppiminen siitä, että syötänkö ja kenelle kannattaa syöttää missäkin tilanteessa. Jalkapallotaitojen oppimisessa tarvitaan runsaasti myös yhdessä tekemistä, minkä vuoksi taitoharjoittelussa tulee olla oikea tasapainoa yksilötaitoharjoittelun ja kollektiivisen taitoharjoittelun kanssa.”
NeuroTanoke-harjoituksissa valmennettavat laitetaan tekemään asioita pallon kanssa niin, että he joutuvat huomioimaan myös kanssapelaajan liikkeet ja sijainnin. Tällainen pää pystyssä pelaaminen ja kollektiivisuuden huomioiminen on oleellinen juttu harjoittelussamme. Aivoissa on yli 30 näköaluetta ja mitä enemmän pelinomaisesti harjoitellaan, sitä useampi näköalue saadaan aktivoiduksi.
Yksin harjoittelu pallon kanssa ei kehitä pelissä tarvittavaa tilanteiden arviointikykyä. Pelitilanteissa taitavuutta testataan yhdistelemällä useita liikkeitä liikesarjoiksi havaintomotorisessa ympäristössä. Lähdemme NeuroTanokessa siitä, että mitä taitavampi pelaaja on, sitä todennäköisemmin hän pärjää muiden kanssa pelattavassa pelissä. Jalkapallo on peli, jossa ongelmanratkaisut on tehtävä joukkueena. Koska kollektiivisen taitoharjoittelun tarkoitus on havainnoida myös muiden pelaajien liikkumista, niin huomio kiinnitetään myös muiden pelaajien liikkeisiin, kommunikaatioon ja pelaajien tekemiin pelimuotoihin. Oleellista on tällöin se, kuinka tietoista pelaajien välillä tapahtuva liikkuminen on ja miten paljon he kykenevät kommunikoimaan keskenään. Vaikka pelaaja tekisi yksilönä kuinka hienoja teknisiä ratkaisuja, pitää hänen osata huomioida muut pelaajat ja löytää pelitilanteeseen sopiva ratkaisuvaihtoehto. Tämän vuoksi yksilölliseen taito-osaamiseen on osattava yhdistää myös yhteinen tietämys. Kollektiiviin kuuluvat yksilöt tuovat omat näkemyksensä ja mielipiteensä. Kommunikoinnin tuloksena syntyy yhteinen näkemys. Tällaisen valmennuksen logiikka perustuu pelaajien väliseen kollektiiviseen tehokkuuteen, vastavuoroisuuteen, jolloin pelaajat toimivat keskenään aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Olemme keskittyneet analysoimaan pelaajien liikekäyttäytymistä ryhmätilanteissa ja kognitiivista toimintaa teknistaktisissa harjoitustilanteissa. Kollektiivisesti valmennetun pelaajan aivot toimivat pelin pelaamisen kannalta toisella tavalla kuin yksilökeskeisesti valmennetun.

Jalkapallon pelaamisessa tarvitaan runsaasti havaintomotorisia valmiuksia, jotka ovat eri aistikanavien kautta toteutuvia havaintoja (visuaalinen = näkö, auditiivinen = kuulo, kinesteettinen = liike, taktiilinen = tunto ja vestibulaarinen = tasapaino.) Pelaaja pystyy vastaanottamaan ärsykkeiden tulkintaa, järjestämään ja yhteen sulauttamaan niitä sen pohjalta, miten taitavasti hän pystyy motorisesti toimimaan. Mitä paremmin pelaajat pystyvät havainnoimaan toisensa, sitä tietoisemmin ja nopeammin he pystyvät pelaamaan. Aivojen toimintakyvyn kannalta pelaamisessa on kysymys siitä, miten motorinen, visuaalinen ja kognitiivinen toiminta kyetään integroimaan toisiinsa.
Jalkapallopelissä on oltava kollektiivinen ymmärrys eli kollektiivinen tajunta. Pelaajien kesken tapahtuva havainnointi ja ajatustoiminta, johtaa aina tietyn asteiseen pelikäyttäytymiseen. Esimerkiksi se, mitä pelaajien näköhermosolut vastaanottavat pelistä, synnyttää ajatustoimintaa, jonka toiminnan laatu on kiinni kognitiivisten skeemojen tietotasosta, työmuistin kapasiteetista ja aivojen valintamekanismien priorisoinnista, sekä otsalohkon kontrollointi järjestelmästä. Omien pelaajien, vastustajien ja pallon liikkeitä seurataan näköaistin kautta. Nämä liikkeet ovat myös aivosolujen synnyttämiä. Jalkapallossa tällainen ajattelu ei voi tapahtua vain yhden pelaajan pääkopassa, vaan neuronit pelaajien päissä kommunikoivat keskenään, toinen toistensa kanssa. Tämän vuoksi valmennuksessa on opittava tarkastelemaan pelaajia, jotka yhdessä, mutta kuitenkin erillisinä henkilöinä, ajattelevat ja pelaavat yhdessä. Näin jalkapallon pelaamista voidaan tarkastella yhtenä kokonaisena eli neuroverkkona, joka on toiminnaltaan useamman ihmisaivojen yhteistyötä.

Pelissä pelaajat kommunikoivat joukkueensa kesken peliteoilla. Kielenä toimii pelitapa, joka on riittävän selkeä ja joustava. Sen yhteiset ja selkeiksi hiotut pelaamisen periaatteet mahdollistavat sujuvan sanattoman kommunikaation oman joukkueen kesken. Pelaaja, joka osaa valita pelitilanteessa parhaan vaihtoehdon, useiden mahdollisuuksien joukosta, on teknistaktisesti kehittynein.
Näissä tilanteissa on havaittavissa lukuisia vaihtoehtoja ja toimintatapoja. Jos katse on suunnattu palloon, jää näkemättä pallon ulkopuolella oleva pelialue. Olemme kuvanneet nettisivuillemme suuren joukon kollektiivisia taitoharjoituksia
Taitojen nopeampi oppiminen on mahdollista, jos valmentaja osaa käyttää uusia valmennusmenetelmiä, jotka auttavat valmennettavaa prosessoimaan taitojen kehittymisen etenemistä. Valmentajan tulee osata myös hyödyntää valmennettavansa oppimistyylien lisäksi myös hänen psyykkisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia ominaisuuksia. Uuden tekniikan opettaminen voi tapahtua myös kollektiivisesti esimerkiksi erilaisissa muodoissa Kollektiivista taitoharjoittelemista arvostellaan ja arvioidaan kokonaisvaltaisesti esim. neljän pelaajan tekeminä suorituksina
Taidosta ei ole paljon hyötyä, jos sitä ei osata viedä pelitilanteeseen (mikä on taidon siirtovaikutus peliin?). Jalkapallossa valmentaja antaa puitteet päätöksenteolle, mutta pelaajan pitää osata tehdä päätökset itsenäisesti (havainnoinnin ja kommunikoinnin avulla) suhteessa oman joukkueen ja vastustajan pelaajiin, pelivälineeseen, sekä maaleihin.

Taidon siirtäminen peliin on pitkäaikainen aikaa vievä prosessi. Mitä aikaisemmassa vaiheessa harjoitusmuodoksi valikoituu myös sellaisia harjoituksia, joihin sisältyy taktisia ratkaisuja, sitä enemmän pelaajat oppivat ymmärtämään pelaamista. Pelitaitavaksi pelaajaksi on mahdollista oppia taitosuorituksia tehtäessä pelinomaisesti. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikkien taitoharjoitusten tulisi olla pelaamista vaan sitä, että pelinomaisuus on taitosuorituksessa tavalla tai toisella läsnä. Taitovalmennuksen merkitys ja toimintamallit ovat muuttuneet viime vuosien aikana ratkaisevalla tavalla. Nykyisin harjoitellaan entistä useammin teknis-taktisesti. Tämän vuoksi olemme muuttaneet koko valmennusmetodologiamme (menetelmäoppimme) enemmän teknis-taktiseksi. Opetamme nyt taitoa entistä enemmän pelin ehdoilla, pelikäsitys edellä, kehittämillämme taitovalmennusmenetelmillä. Esimerkiksi syöttötaitoa voidaan harjoitella hyvin monipuolisesti erilaisten kombinaatioiden kautta, jolloin syöttöjen ajoitukset, kohdistamiset, peliasennot ja kovuudet saavat erilaisen merkityksen kuin drillityyppisissä syöttöharjoituksissa.

On tärkeää osata yhdistää harjoitusvaikutus pelinomaisiin taitosuorituksiin, jolloin suorituksia pyritään tekemään mahdollisimman paljon pallon kanssa pelitilanteita tulkitsemalla. Tällöin pyritään pelinomaisuuteen erilaisten kollektiivisten taitoharjoitusten, älyllisten drillien, geometristen muotojen ja pienpelien kautta.
Teknis-taktinen valmennus käsittää jalkapallossa lajitaidot, jotka jaetaan yksilöllisiin- ja kollektiivisiin pelitaitoihin sekä taktiseen taitoon eli pelikäsitykseen, jotka kaikki yhdessä yhdistetään moderniin taitoharjoitteluun ja psykokinestiikkaan.
NeuroTanoke-menetelmässämme ei tarvitse käyttää oheislajeja, sillä melkein kaikki harjoitteleminen tapahtuu pelin ehdoilla teknis-taktisen harjoittelun kautta. Valmentaja kertoo ja näyttää, miten taktinen ajatteleminen ja korkea fyysinen intensiteetti saadaan aikaan myös taitoharjoittelun kautta.
Jalkapallo on joukkuelaji, mutta Suomessa sitä käsitellään vielä liian paljon yksilöurheiluna, jolloin pelaajat käyvät läpi ”analyyttisen” valmennusprosessin. Tekniikkaa opetellaan liikaa pelistä irrotettuna.
Valmennettavat oppivat käyttäytymään nopeammin ja älykkäämmin, kun he ymmärtävät pelaamisen periaatteita enemmän pelistä käsin, jolloin melkein kaikessa harjoittelussa on pallo, joukkuetoverit, muodot, sekä tila- ja aikakäsitteet mukana.
Valmennettavat oppivat ymmärtämään peliä laadukkaammin ja nopeammin, silloin kun pelillisillä harjoitteilla on suuri rooli valmennuksessa.

Pallonkäsittely
Pallon käsittely
Taito rinnastetaan usein kykyihin ja tekniikkaan, mutta sekoitetaan liikkeen käsitteeseen. Liikkeellä tarkoitetaan raajojen liikkeitä ja vasta kun liikkeet tehdään jonkin tehtävän suorittamiseksi ja niistä muokataan taidolla kokonaisuus, niin voidaan puhua motorisesta taidosta. Eri liikuntamuotojen ja urheilulajien perusliikkeet ovat tekniikoita. Monet lajit ja suoritukset sisältävät erilaisia tekniikoita, jotka yhdistyvät sarjoiksi ja kokonaissuorituksiksi. Taito-osaamisella on biomekaaninen painotus, joka korostaa optimaalista suorittamista ja tehokkuutta. Taidosta puhuttaessa on huomioitava pelin asettamat vaatimukset. Taitava pelaaja valitsee pelitilanteen kannalta parhaan tekniikan onnistuneen suorituksen toteuttamiseksi. Jalkapallossa motorinen kontrolli nähdään epälineaarisena systeeminä, jossa motorisen kontrollin muutokset eivät etene lineaarisesti, vaan muuttuvat äkillisesti. Taitojen oppiminen voi muuttaa motorista kontrollia hyvinkin äkillisesti suuntaan tai toiseen ja järjestelmän monimutkaisuutta lisää entisestään motorisen kontrollin dynaaminen vuorovaikutus ympäristön kanssa.

Taidolla tarkoitetaan siis suorituksen kannalta oikea-aikaista sekä onnistunutta tekniikan valintaa ja suorittamista. Taidon voidaan vielä ajatella koostuvan kyvyistä ja tekniikasta, joita värittävät suorittajan henkilökohtaiset ominaisuudet sekä aiempi kokemusmaailma.

“Henkilökohtainen taito on tärkeämpää kuin taktiikka, koska taidon puute rajoittaa mitä taktiikkaa pystytään toteuttamaan”.
Usein vasta sen jälkeen, kun taito hallitaan sujuvasti, se muodostuu käyttökelpoiseksi. Sujuvuus tarkoittaa useimmiten sitä, että käyttäytyminen tapahtuu riittävän nopeasti. Jalkapallossa taitojen käyttäminen pelitilanteissa edellyttää taidon yleistymistä, jolloin tiettyä taitosuoritusta on osattava käyttää monissa yhteyksissä eli muussakin kuin alkuperäisessä tilanteessa, jossa se on opittu. Taidon yleistyminen on epävarmaa etenkin niillä valmennettavilla, joilla on jostakin syystä omaksumis-/oppimisvaikeuksia.

Tanokepelaajat on tunnistettu hyvästä pallonkäsittelytaidoista. Kun kirjoitin aikoinaan kirjat Taitajan tie 1 ja Taitajan tie 2, oli niiden keskeisin opetus: taitavaksi pelaajaksi kasvaminen. Mestarilliseksi pallonkäsittelijäksi kasvaminen on poikkeavan paljon aikaa vievä ja syvällinen tapahtuma – etsimisen, kokeilemisen ja löytämisen kautta tapahtuva kehityskulku. Sitä voidaan verrata monella tavalla samurain kouluttamiseen. Pieni samurai harjoittelee miekkailun alkeita puumiekalla jo kolmivuotiaana. Oikean aseen, mamorigatanan, itsepuolustusmiekan hän saa 5-7-vuotiaana. Tällöin hänellä on oltava jo sellaiset taidot ja käsitys miekan vaarallisuudesta, että hän ymmärtää, miten mamorigataa tulee käsitellä. Pienelle samuraille opetetaan sotataktiikkaa, jousiammuntaa, ratsastusta, keihäänkäyttöä ja ilman aseita käytävää taistelua. Henkisten hyveitten kehittäminen on tällaisessa opettamisessa itsestään selvyys.
Valmentajan on tiedettävä, mitä hän tekee. Hänen on oltava perehtynyt ”taitovalmennukseen” syvällisesti ja oltava riittävän kokenut ymmärtääkseen taitovalmennuksessa.
Taitoharjoittelu on nykyään ympäristöä havainnoivaa. Pelaaja on olemassa suhteessa ympäristöönsä ja muihin pelaajiin. Nykyään koulutan lapsia pienestä pitäen siihen. Katse pyritään saamaan heti pois pallosta kohti kentän tapahtumia.
Taitovalmennuksessa valmentajan pitäisi olla kiinnostunut myös valmennettavan anatomisista lähtökohdista, suorituksen biomekaniikasta ja kehon oikeista linjoista suorituksen aikana jne. Esimerkiksi oikeiden syöttö- potkutekniikoiden opettaminen on lapsille merkittävästi tärkeämpää kuin taktiikan. Harva valmentaja osaa kuitenkin opettaa oikeat potkutekniikat.
Taitavuudella tarkoitetaan kykyä hallita monimutkaisia liikekokonaisuuksia ja kykyä oppia ja kehittää nopeasti urheilullisia liikevalmiuksia muuttuvan tilanteen vaatimuksia vastaavaksi. Motorisella taitavuudella taas tarkoitetaan hermoston, aistien ja lihaksiston kykyä toimia liiketehtävissä tarkoituksenmukaisesti.
Taitavuuden osatekijöistä käytetään kirjallisuudessa usein myös nimityksiä koordinatiiviset kyvyt, koordinatiiviset
tekijät tai liikehallinta.
Kaikkien taitojen oppimisessa on yhteistä ohjauksen asteittainen siirtyminen korkeampien aivojen osien suorittamasta tiedollisesta kontrollista alempien kerrosten automaattiseen ohjaukseen.

Jotta taitojen oppiminen olisi mahdollisimman optimaalista, tulisi opetuksen suunnittelussa ottaa huomioon ikävaiheet, jolloin lapsi tai nuori on kehityksensä kannalta valmis oppimaan jonkin tietyn motorisen taidon nopeasti ja osoittaa erityistä kiinnostusta taidon oppimista kohtaan. Näitä kehityksen ikävaiheita kutsutaan herkkyyskausiksi.
Jalkapallotekniikan omaksuminen on elintärkeä pelaamisen onnistumisen kannalta; tämän vuoksi on välttämätöntä, että valmentajat kehittävät taitoa ”oikeassa suhteessa” valmennuksessa aiemmin paljastuneiden vaiheiden kanssa, niin että eri tekniikoita voidaan täydentää vuosien varrella kasvavien pelin vaatimusten kanssa.
Taitovalmennuksen keskeisiä tekijöitä
Liikkeet antavat pelaajalle mahdollisuuden ratkaista ongelmia, kommunikoida, ilmaista luovuutta, tuntea, tutkia ympäristöä ja toimia ympäristön asettamien haasteiden suhteen.
Liikkeet ovat osa kehitysprosessia; joko alkeellisten liikemallien luomista tai vaativampien asioiden tekemistä.
Liikkeiden hyvä hallinta luo pelaajan toiminnalliseen valmiuteen – biologisia, sosiaalisia ja emotionaalisia ja kognitiivisia etuja, koska kaikki nämä ovat toisiinsa yhteydessä.
Fyysisessä koulutuksessa on analysoitava motorista käyttäytymistä, joka ei enää ole pelkkää liikkeen analysointia, vaan pikemminkin dynaaminen suhde ihmisen ja ympäristön välille

Teknis-taktinen

Harjoittelemme peliä varten. Valmennuksessa on otettava huomioon havainnoinnin, päätöksenteon ja teknisen suorituksen osuus harjoittelussa.

Pelaamme niin kuin harjoittelemme. Uskomme, että meillä Suomessa on mahdollista nostaa valmennuksemme vaatimustasoa ja harjoitteiden kognitiivista vaativuutta. Miten liitämme harjoitteemme osaksi peliä, niin että valmennettavat ymmärtävät mitä heiltä odotetaan?

Intuitiivinen valmennus
evolution1
luola
neuro images

Intuitiivinen ja luova valmennus jalkapallossa

IHMINEN NÄKEE SEN MINKÄ HALUAA JA NÄKEMINEN RIIPPUU NIISTÄ AJATUKSISTA, JOITA AJATTELI ENNEN KATSOMISTA.

Aivojen osat ja toiminnot ovat kehittyneet ihmisen metsästäjä-keräilijäkaudella. Ihmisen elinolot olivat hyvin erilaiset kuin nykypäivän yhteiskunnassamme ja ymmärtääksemme aivojen toimintaa meidän pitää aloittaa ymmärtämällä tuon aikakauden vaatimukset ihmisen aivoille. Aivojen koko muuttui historian saatossa ja sen osat alkoivat erikoistua eri tehtäviin. Neuronien ei enää tarvinnut olla yhteydessä toisiinsa, vaan riitti että ne yhdistivät aivojen alueet toisiinsa. Kasvavat sosiaaliset verkostot ohjaisvat aivojen kehitystä.
Kuvittele kuljettavasi palloa tai jahtaavasi pallollista vastustajan pelaajaa tiukassa pelitilanteessa. Tilanteessasi on hyvin paljon samoja elementtejä kuin metsästäjä-keräilijä kauden ihmisessä, joka juoksee karkuun jalopeuraa tai jahtaa heimonsa kanssa mammuttia etukäteen laaditun suunnitelman mukaisesti.
Millaisia aivoja kehitetään jalkapallon pelaamisen suhteen?
Aivot ei ole pelkästään kognitiinen elin. Meidän pitää luoda pelaajille ilmapiiri, jossa voi erikoistua taitojalkapallon pelaamiseen, hioa taitojaan ja löytää itsensä ja erikoispiirteensä jalkapalloilijana. Erikoispiirteet rakentuvat vankan perustaitopohjan ja pelitaidon päälle.
Pelaajien kasvatustoiminnan kannalta kaikkein oleellisinta on millaisia pelaajia kykenemme tuottamaan valmennusjärjestelmämme kautta.
Onko joukkueen toimintakulttuuri pelaajien mukaan rakennettu vai valmentajan mukaan rakennettu? Miten paljon toimintaa ohjaa ulkoapäin annettu valmis toimintakulttuuri?

Aivojemme toimintaa pelitilanteessa hallitsee tietokeskeinen orientaatio. Valmentajina haluamme, että pelaajillamme on tarpeeksi tietoa . Emme ole niinkään kiinnostuneita siitä miten lapset tietoa käyttävät, kunhan käyttävät. Tällöin unohdetaan aivojen valintakyvyn eli arvokapasiteetin kehittäminen. Koulutamme pelaajia, joilla on paljon tietoa, mutta joilla ei ole kykyä käyttää tietoa ja energiaa hyväkseen oikealla tavalla. Pelaajien kehittymisen on tapahduttava sopusoinnussa aivojen alempien kerrosten ominaisuuksien kanssa eli sellaisten toimintojen muodossa, joissa kaikkea ohjaa lapsen oma mielikuvitus ja oma kiinnostus. Liian varhainen tiedonsaanti valmentajan ehdoilla johtaa robottiaivoihin, joita voidaan ohjelmoida ulkoapäin, mutta joilta puuttuu oma voimakas tahto. Jos haluamme maksimoida aivojemme resurssit, niin meidän on annettava lasten tuottaa omia ideoitaan ja lähestyttävä toimintaa leikin kautta. Tämä on iso haaste valmennukselle.

Neurotanoken toteutuksessa äärimmäisen tärkeää on korkea tajunnan aste. Pelaajan on koettava erilaisia ärsykkeitä ja kokemuksia harjoittelun kautta. Harjoittelun pitää pitää sisällään innostumista edistäviä tehtäviä, erilaisia leikkejä, oma-aloitteisuutta lisääviä harjoitteita, ympäristön vaihtelua, emotionaalisia kontakteja, rytmiikkaa, esteettisiä elämyksiä, stimulansseja ja tilanteita, joissa pelaaja joutuu arvovalintoihin ja päätöksentekoon. Nämä kaikki nostavat tajunnan astetta ja siten edistävät luovuutta.
Meidän on tiedostettava se, että harjoittelumme muokkaa pelaajiemme aivoja. Valmentajien ja ympäristön sanaton arvokasvatus siirtyy pelaajien toimintaan. Meidän on tämän vuoksi hyväksyttävä lapsuuteen liittyvä kaaosmainen puoli ja pystyttävä välillä päästämään irti aikuisen roolista ja päästettävä oma leikkisä puolemme esiin. Harjoittelun avulla teemme aivoista plastisemman, parannamme neurokognitiivisia toimintoja ja vaikutamme pelaajan oman tahdon kehittymiseen. Harjoituksen avulla saamme nopealla aikavälillä muutoksia pelaajien aivoihin, jos stimuloimme niitä tarpeeksi. Stimuloinnilla on iso merkitys pelaajien kehitykseen. Pelaajia pitää järkyttää ja haastaa. Ne kutittaa soluja ja muodostaa uusia synapsisia yhteyksiä.

Miten valmentaja vaikuttaa pelaajan toiminnalliseen aktiivisuuteen? Valmentaja voi stimuloida pelaajan aktivaatiotasoa tai hidastaa pelaajien aivoaaltojen toimintaa. Valmentajan vaikututtaa myös pelaajan hormonitasoon säätelemällä omalla käytöksellään dopamiinin ja stressihormoni kortisolin eritystä.

INTUITIIVINEN AJATTELUN JÄRJESTELMÄ

Intuitio perkaa jättimäistä tietomäärää ja suodattaa signaaleja.

Tiedostamaton mieli kykenee käsittelemään tietoa n.11 miljoonaa bittiä sekunnissa. Vain miljoonasosa infosta läpäisee tietoisuuden. Intuition avulla nivomme asioita yhteen ja opimme tunnistamaan omaa ajattelua.

RATIONAALINEN AJATTELUN JÄRJESTELMÄ

Tietoinen järjestelmä seuraa viiveellä. Se fokusoi, erittelee ja analysoi. Se pystyy käsittelemään informaatiota 10-60 bittiä sekunnissa.

Pelitilanteessa infoa tulee lukematon määrä. Miten nopeasti, selkeästi ja tietävästi aivot toimivat pelitilanteessa. Miten paljon pelaaja ehtii ajatella kentällä ollessaan? Voiko pelaaja valita ne toimintatavat, joilla selviää pelitilanteista, kun pelitilanteissa usein on kysymys ärsykkeen ja reaktion välisestä tilasta. Miten aivot valitsevat tietyn ratkaisun?

MOTIVAATIO

Valmennettavan motivaatio ohjaa voimakkaasti oppimista. Valmentajan tiedettävä mitkä asiat motivoi pelaajia ja miksi? Motivaatiota pystyy myös käyttämään valmennettavan henkisessä kasvussa. Sen merkitystä pystyy pienentämään opettamalla valmennettavalle tapoja tehdä asioita ja olemaan aktiivinen motivaatiosta huolimatta. Valmennettavan pystyy opettamaan itse motivoimaan itseään. Aivoissa on motivaatio- ja palkitsemisjärjestelmiä. Tärkeää on kuitenkin opettaa pelaajalle senkaltaista asennetta, että aina ei voi odottaa oikeaa hetkeä tai motia tehdä haastavalta tuntuvia asioita. Syvempi hyvänolontunne odottaa usein pelkojen toisella puolella. Hermojärjestelmää pitää kouluttaa tekemään hankalilta tuntuvia asioita ja löytämään pitkäkestoisen nautinnon lähde.

YLLÄOLEVISTA PERUSTELUISTA JOHTUEN NEUROTANOKESSA LÄHDEMME SIITÄ, ETTÄ KAIKEN KESKIÖSSÄ ON PELAAJAN OMA TOIMINTA. PELAAJA EI OLE PASSIIVINEN YMPÄRISTÖN VAIKUTUSTEN VASTAANOTTAJA, VAAN AKTIIVINEN OMIEN KOKEMUSTEN LUOJA JA SUBJEKTI.

KAIKKI KOKEMUKSET OVAT AINA YKSILÖLLISIÄ. PELAAJA ELÄÄ NE OMANA TOTUUTENAAN.

ME OTAMME VALMENNUKSESSAMME HUOMIOON PELAAJAT YKSILÖINÄ JA OPIMME TUNTEMAAN PELAAJAT ERILAISTEN TUKITYÖKALUJEN AVULLA. TERVETULOA JOUKKOOMME!

Pienpelit

Pienpelit

NeuroTanoken nettimaailmasta löytyy laaja pienpelimaailma, josta löytyy monipuolisia pienpelejä pelitaidon ja pelikäsityksen oppimiseen. Kun pienpelit osataan valita oikein, niiden pelaaminen antaa onnistumisen iloa, ahaa-elämyksiä ja lisää oppimista. Hyvä pienpeli on sellainen, joka antaa mahdollisuuden kehittää juuri niitä ominaisuuksia, joita halutaankin kehittää. Eri ominaisuuksien kehittämiseen on löydettävä niiden kehittämiseen sopivimmat pienpelit.
Pienpelien pelaamisen kautta kehitetään peruspelaamisen taitoja ja lisätään tietoa siitä, miten eri pelitilanteissa voidaan toimia. Pienpelien pelaamisen kautta voidaan hakea pallonhallintapeliä, nopeita vastaiskuja, syöttökulmia, pelin painopisteen vaihtoja, nopeita seiniä, syöttöjä kolmannelle pelaajalle, erilaisia syöttökombinaatioita, pienessä tilassa pelaamista ja erilaisia puolustuspelaamisen ratkaisumalleja. Pienpelien pelaamisen kautta voidaan vaihe vaiheelta oppia pelaamaan isoa peliä pienissä paloissa. Pienpelien kautta voidaan harjoitella erilaisia teemoja tukevia harjoituksia, joissa pelaajat oppivat tunnistamaan pelitilanteita ja löytämään niihin sopia peliä edistäviä ja hyödyntäviä ratkaisuja.
Pelikäsitys
Pelikäsitys on laaja kokonaisuus, jota voidaan pitää pelaajan taitona ratkaista pelin perustilanteita pallon kanssa ja ilman palloa. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi 1vs1-, 2vs1- ja 3vs2- tilanteet. Pelkistettynä pelikäsitys on pelaajan kykyä edistää joukkueen voittamista. Se voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: pelin ymmärtämiseen, pelin lukemiseen ja ratkaisuntekoon. Pelaajan pelikentällä tekemillä päätöksillä on valtava merkitys pelin kulkuun. Tehokkaita päätöksiä tekevän pelaajan sanotaan omaavan hyvä pelikäsitys. Pelikäsitys tarkoittaa kykyä kerätä pelistä informaatiota ja käyttää sitä hyödyksi erilaisten pelissä vastaan tulevien valintatilanteiden ratkaisemiseksi. Pelikäsitys on aina yhteydessä yksilötaitoon, pelitaitoon ja taktiikkaan.
Pelikäsitykseen sisältyvä päätöksenteko edellyttää jatkuvaa ympäristön havainnointia. Tämän vuoksi pelaajan lajitekniset taidot tulee olla sellaisella tasolla, että katseen pitäminen kenttätapahtumissa on mahdollista tilanteessa kuin tilanteessa. Pelitilanteiden muuttuessa tulee pelaajan kyetä nopeasti erottamaan ratkaisun teon kannalta oleellinen aisti-informaatio.

Pelikäsitys on laaja kokonaisuus, joka näkyy pelissä pelaajan tekeminä ratkaisuina. Sitä voidaan pitää pelaajan taitona ratkaista pelin perustilanteita pallon kanssa ja ilman palloa. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi 1vs1, 2vs1 ja 3vs2 tilanteet. Pelkistettynä pelikäsitys on pelaajan kykyä edistää joukkueen voittamista. Se voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: pelin ymmärtämiseen ja lukemiseen sekä ratkaisuntekoon.
Pelin ymmärtäminen on pelin tavoitteiden ja joukkueen yhteistyön periaatteiden sisäistämistä. Käytännössä siis toimintaa neljässä eri pelilanneroolissa joukkueen pelitavan mukaisesti. Tarkoituksenmukaisten ratkaisujen teko edellyttää, että pelaaja ymmärtää oman roolinsa osana joukkueen toimintaa ja hahmottaa oman toimintansa vaikutukset pelin kulkuun. Pelin ymmärtämiseen sisältyy myös pelaajan kyky suhteuttaa omat taidot ja fyysiset ominaisuudet tilanteessa vaadittavaan ratkaisuun.
NeuroTanokessa käytetään pelikäsityksen opettamisessa tällä hetkellä kahta kirjaa: Pelikäsityksen kehittäminen, sekä Lasten ja nuorten pelikäsityksen kehittäminen. Myös Pienpeli -kirjassa ja Mikä on NeuroTanoke -kirjassa on käsitelty runsaasti pelikäsityksen kehittämistä.

 

Pelikäsitys
Tulossa pian
error: Content is protected !!