Nuorten pelaajien valmentautuminen jalkapallossa huipulle on poikkeavan haasteellista Suomessa. Kadotamme liian paljon potentiaalisia pelaajia. Onnistumisia tulisi enemmän, jos valmennusjärjestelmät olisivat pidemmälle kehittyneitä. Se, että Suomessa ei kyetä tuottamaan riittävän laadukkaita pelaajia johtuu hyvin pitkälti nuorten valmennusjärjestelmissä olevista puutteista. Monen nuoren pelaajan arki koostuu – aikaisin aamulla heräämisestä – ilta myöhään reppu selässä menemisestä – paikasta toiseen siirtymisestä, ilman riittävän systemaattista, tavoitteellista ja kannustavaa olemista. Liian usein nuoret pelaajat eivät tiedä, mihin he ovat matkalla. Tässä suhteessa seurojen nuorten valmennusjärjestelmät, urheilulukiot ja etenkin nuorten sarjajärjestelmät vaativat suuria uudistuksia.
Olen ollut useamman kerran vuorovaikutuksessa eri Euroopan jalkapallomaihin siirtyneiden valmennettavieni kanssa ja jutellut heidän kanssaan valmennusjärjestelmien eroista. Ammattiseurojen akatemioissa tai edustusjoukkueissa pelaavien pelaajien arki poikkeaa monessa suhteessa Suomessa saman ikäisten pelaamiseen nähden. Suurimmat erot muodostuvat – sosiaalisekonomisen aseman turvaamisesta, syvällisessä jalkapallokulttuurissa elämisestä sekä voimakkaammasta henkisestä tukemisesta. Myös harjoitusten ja pelien intensiteetissä (vaatimustasossa) on ratkaisevan suuri ero. Myös pelaajien kokonaisvaltainen seuranta (ravinto, lepo, henkinen hyvinvointi jne.) on kehittyneenpää kuin Suomessa. Eräs valmennettavani kävi joku aikaa sitten – eurooppalaisessa huippuseurassa testattavana/seurattavana. Datan määrä, joka ko. pelaajasta kerättiin viiden päivän aikana, kertoo sen, miten pitkällä näissä seuroissa ollaan tieteellisessä valmennuksessa ja teknologian käytössä. Euroopassa pelaavat nuoret pelaajat painottavat ennen kaikkea sitä, kuinka he voivat nyt keskittyä täysin ja luottavaisesti itsensä kehittämiseen jalkapalloilijoina. Seurojen pelaajaseurantajärjestelmät ja valmennuksen taso turvaavat kehityksen hyvin toisella tavalla kuin Suomessa pelatessa. Ulkomailla pelatessa he voivat keskittyä vain jalkapallon pelaamiseen, ilman kaikenlaisia epämääräisiä ”kotkotuksia”. Yksinkertaisesti sanottuna – ulkomailla pelaavien nuorten pelaajien arki poikkeaa liian paljon suomalaisten nuorten pelaajien arjesta. Suomessa nuorta pelaaja ei auteta tarpeeksi kehittymään (kädestä pitäen) vaan liian moni pelaaja ja heidän perheensä joutuvat ikään kuin arvailemaan, mitä milloinkin tapahtuu. Tärkein yksittäinen asia nuoren pelaajan kehityksessä on se kulttuurinen ja sosiaaliekonominen ympäristö, jossa kulloinkin toimitaan. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten nuoren pelaajan mieli kohtaa sen todellisuuden, jossa kulloinkin toimitaan. Olen ”kahlannut” B- ja A-nuorten SM-sarjan useamman kerran, toiminut Mäkelänrinteen urheilulukion jalkapallovalmentajana ja nuorten pelaajien talenttivalmentajana, joten väitän tiedostavani suomalaisen nuorten pelaajien arjen haasteet. Itse suosittelen nuorelle talentille – hyvään/turvalliseen ulkomaalaiseen akatemiaan lähtöä, jos siihen tulee mahdollisuus. Näin suosittelevat myös ne valmennettavani, jotka ovat siirtyneet Euroopan jalkapallomaihin kehittämään itseään.
Nuorten pelaajien henkisten valmennusprosessien käytännöistä – useampi nuori on avautunut minulle – ja kertonut niistä haasteista, mitä he ovat kohdanneet suomalaisessa valmennusjärjestelmässä. Liian usein tällöin ollaan jo ajauduttu hyvin haastavien ongelmatilanteiden ”heiteltäviksi”. Ei ole ihme, jos moni potentiaalinen jalkapalloilija valitsee yliopistossa opinnot jalkapallon pelaamisen sijaan.