TULEEKO SINUN SEURASTASI SUOMEN ENSIMMÄINEN MODERNIIN TAITOVALMENNUKSEEN PROFILOITUNUT SEURA?
HALUATKO LISÄTIETOA SEURALISENSSISTÄ TAI KOULUTUKSISTA SEUROILLE? info@neurotanoke.com
Valmennusjärjestelmistä!
Vallitseva valmennusjärjestelmä on kulloinkin hyväksytty oppirakennelma, ajattelutapa ja suuntaus, jonka avulla valmennusprosessi toteutetaan.
Lähtökohta: Esim. Espanjassa, Italiassa, Saksassa, Hollannissa, Kroatiassa ja Ranskassa toteutetaan laajasti laadukasta valmennusta, joka mahdollistaa pelaajan kehittymisen ruohonjuuritasolta korkeimmalle huipulle. Oleellista on se, että näissä kaikissa maissa on syvälle juurtunut jalkapallokulttuuri.
Jalkapallokulttuurin merkityksestä: Jalkapallo on edellä mainitsemissani maissa selkeä ykköslaji. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Jalkapallo on kulttuurisesti myös Islannin ylivoimainen ykköslaji, sen kannatus on suhteellisesti mitattuna jopa suurempaa kuin Hollannissa tai Englannissa. Jalkapallokulttuurin merkitysaste voidaan määritellä myös sen kautta, miten paljon pelaajat ja valmentajat ovat motivoituneet kehittämään itseään sekä sillä perusteella, millainen intohimo pelaajilla ja valmentajilla on jalkapalloa kohtaan. Pelaaja /valmentaja ruokkii omalla tekemisellään kehittymishaluista ilmapiiriä. Seuran arvot ohjaavat pelaajan toimintaa, seuran identiteetin kehittymistä ja pelaajien/valmentajien tarpeita.
Missä maassa tuotetaan eniten pelaajia: Kroatiassa tehdään pienemmästä pelaajamäärästä selvästi enemmän huippujalkapalloilijoita kuin suurissa jalkapallomaissa. Kroatiassa pelaajakehitystä ohjaa selkeät käytänteet? Mitkä käytänteet ohjaavat suomalaista pelaajakehitystä ja mitkä sopisivat meille parhaiten? Maajoukkueen menestyksestä ei voi suoraan johtaa sitä, miten paljon tietyssä maassa kyetään tuottamaan huippujalkapalloilijoita. Esimerkiksi Hollanti on tuottanut jatkuvasti merkittävän määrän huippupelaajia vaikka maa ole voittanut muita arvoturnauksia kuin Euroopan Mestaruuden vuonna 1988.
Millaisia pelaajia valmennuksella tavoitellaan: Kaikkien kehittyneiden valmennusjärjestelmien jalostuminen on vaatinut myös kulttuurinsiirtoprosessin.
Kun puhutaan harjoittelun suunnittelusta, pitää puhua myös siitä, millaisia pelaajia harjoittelulla tavoitellaan? Mikä on se pelaajaihanne, jota kehittämistyöllä tavoitellaan? Mikä on se peruspelaamisen tyyli, jonka halutaan toteutuvan?
Moderni valmennustapa: Moderni valmennustapa käsittelee valmennettavia aina psykofyysissosiaalisina kokonaisuuksina ja lähestyy jalkapallovalmennusta totaalisella periaatteella. Tällä tarkoitetaan sitä, että pelaajan toimintaan vaikuttaa niin psyyke, sosiaalinen tilanne kuin fysiikkakin. Valmennus pyritään toteuttamaan niin, että lähes joka harjoitukseen liittyy tavalla tai toisella valmennuksen kaikki neljä osa-aluetta – tekninen, taktinen, fyysisinen ja henkinen. Oleellista on se, miten valmennusympäristö kykenee muovautumaan ja uusiutumaan jatkuvasti – askel askeleelta – globaalimpaan suuntaan.
Harjoittelun suunnittelusta: Hyvällä ja kokonaisvaltaisella harjoittelun suunnittelulla ja ohjelmoinnilla saavutetaan paras tulos. Tällöin on aina tiedettävä, mistä syystä jotakin harjoitusta harjoitellaan – mikrotasolta ymmärrettynä tai tehdään isommassa kuvassa – makrotasolta tarkasteltuna. Jalkapallossa harjoitusten sisältöjen oppimisjärjestys on pääsääntöisesti looginen. Samaan harjoiteltavaan asiaan voidaan yhdistää/liittää mukaan useampi valmennuksen sisältö tai valmennuksen osa-alue. Harjoittelun suunnittelun tulisi tapahtua pääsääntöisesti valmennuksen sopeuttamisen kautta. Mikäli pelaajilta puuttuu tällöin joku kehitystä oleellisesti hidastava palanen, joka on este eteenpäin menemiselle, on tätä palasta toistettava harjoituksissa niin kauan, että valmennettava oppii sen.
Jalkapalloevoluutio: Jalkapalloevoluution perusajatus toteutuu sen mukaisesti, miten pelitavat ja valmennusjärjestelmät ovat syntyneet alkeellisista järjestelmistä kehittyneimmiksi.
Erilaisista pelitavoista: Erilaisilla pelitavoilla tai valmennusjärjestelmillä toimivat maat pelaavat jalkapalloa siten, miten heidän valmennusjärjestelmänsä on kehittynyt. Kilpailussa menestyy yleensä parhaiten ne maat, joiden valmennusjärjestelmät ja pelisysteemit ovat kehittyneet parhaiten; jalkapallopelin olemus suosii tiettyjä ominaisuuksia ja karsii tiettyjä. Valinta voi olla kehittävää, tasapainottavaa, suuntaavaa tai taannuttavaa. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten tietoista, tieteellistä, systemaattista ja pitkäjänteistä kehitystyö on. Jos kehitystyö on reaktiivista ja epäsystemaattista, ei voida olla jalkapalloevoluution kehityksen kärjessä.
Valmennusjärjestelmän uusimisen tarpeesta: Missä vaiheessa tietty valmennusjärjestelmä kyetään uusimaan niin perustavanlaatuisesti, että voidaan puhua uudesta valmennusmallista? Näin tapahtui esim. Espanjassa, missä melkein kaikki jalkapallovalmentamiseen liittyvä pantiin uusiksi 1990-luvulla. Tapahtuuko enää missään näin suurta muutosta, vai onko kysymys ennemminkin useasta pienemmästä muutoksesta.
Pelikäsityksestä. Pelikäsitys on laaja käsite. Se on peruspelaamista, kommunikointia, havainnointia, päätöksentekoa ja oikean peliasennon valintaa vallitsevaan pelitilanteeseen nähden. Se on myös jatkuvaa pelaamisen ongelmanratkaisua, pelitavan ja taktiikan sisällä toimimista ja sopeutumista peliin. Hyvä pelikäsitys on ennen kaikkea voittavia pelitekoja – erilaisia edun saanteja vastustajan pelaamiseen nähden oikea-aikaisesti. Pelaajan pelikentällä tekemillä päätöksillä on valtava merkitys pelin kulkuun. Hyviä ja tehokkaita päätöksiä tekevällä pelaajalla on hyvä pelikäsitys.
Espanjalainen malli: Espanjalaisessa mallissa uuden oppiminen pelaajalle tai joukkueelle – ”pelin kaikissa muodoissa” – on tärkein valmentamisen työkalu. Lähtökohtana on ajatus: mitä enemmän valmentaja tai pelaaja/valmennettava pääsee kouluttautumaan kognitiiviseen malliin, sitä paremmin hän valmentaa tai pelaa jalkapalloa. Tämän tyyppinen ajattelumalli näkyy päivittäin Espanjassa jalkapallokentillä. Lähes joka harjoituksessa johdatetaan pelaajat pelin tulkintaan ja pelissä ajattelemiseen. Pelaajien pitää pystyä tällöin vastaamaan pelitilanteista syntyviin haasteisiin. Erilaisissa pelitilanteissa on tärkeää tajunnan sisällön ymmärtäminen – tiedostuksen asteen syvällisempi tulkinta ja oleellisemman tai laajemman havainnoinnin toteutuminen. Viime kädessä kysymys on ajattelun taidoista, siitä mitä aivot ajattelevat pelistä.
Espanjan valmennusjärjestelmän syntyminen on pitkä prosessi, jossa Laureano Ruiz ja Horst Wein tekivät laajan pohjatyön.
Espanjalaisessa pallon hallintaan perustuvassa valmennusmallissa keskeisiä asioita ovat: pienellä alueella pelaaminen, liikkuminen pelattavaksi, pallollisen joukkueen pelaaminen aina ylivoimalla, pelipaikkakohtainen pallonhallinta, jossa tilanteenvaihdolla on tärkeä merkitys jne.. Espanjalaisessa mallissa pelaaminen perustuu keskeisesti kommunikointiin ja havainnointiin. Kommunikointi tapahtuu sekä verbaalisesti että nonverbaalisesti. Tärkeää on osata kerätä mahdollisimman paljon peliin oleellisesti vaikuttavaa informaatiota. On myös tiedettävä, minkälainen informaatio on missäkin tilanteessa keskeistä ja hyödyllistä. Informaation tunnistaminen on sama asia kuin pelitilanteen tunnistaminen. Pelaajan on osattava ratkaista pelitilanne saadun informaation perusteella – joukkueelle ja itselleen edullisimmalla tavalla.
Hollantilainen malli: Hollannin valmennusjärjestelmää on kehitetty 70-luvulta asti. Kysymys on pitkästä prosessista – pelitavan ja harjoitusmallin luomisesta, jossa taitojalkapallo yhdistettiin älylliseen jalkapalloon. Tässä pelitavassa kognitiivinen ulottuvuus sai uuden ilmenemismuodon – peliä alettiin ajattelemaan enemmän älyllisenä kokonaisuutena. Pelaaminen ymmärrettiin tällöin entistä enemmän loogisena, johdonmukaisena ja joukkueen yhteneväisenä kollektiivisena käyttäytymisenä, joka on tunnistettavissa peruspelaamisen kautta – vakautensa, tasapainoisuutensa ja pelin organisoitumisen kautta.
Hollannin peli- ja valmennusjärjestelmän synnyssä on kysymys ennen kaikkea kulttuurinsiirtoprosessista, joka ei synny tässä ja nyt. Myöhemmässä vaiheessa hollantilaista valmennusjärjestelmää kehitti oleellisesti muun muassa van Lingen.
Peruspelaamisesta: Usein väitellään siitä, mikä on suomalaisessa jalkapallossa suurin kehityskohde. Jos lähdemme siitä, että suurin kehityskohde on peruspelaamisessa, niin mitä tällä tarkoitetaan? Peruspelaamisen skeemat/konseptit rakentuvat pelianalyysin kautta tietynlaisiksi faktoiksi ja toistuvat lähes jokaisessa pelissä samantyyppisinä. Niiden ymmärtäminen auttaa pelaajia ratkomaan pelissä eteen tulevia pelitilanteita valmiiksi opittujen skeemojen kautta. Skeemat/konseptit ovat aivoihin ”istutettuja” muistijälkiä. Peruspelaamisen skeemat eivät ole pelitavasta riippuvaisia asioita. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että pelaaja osaa peruspelaamisen mallit. Nämä mallit opittuaan, hän voi pelata jalkapalloa menestyksekkäästi.
Taito-osaamisesta: Kaikenlaisen jalkapallopelaamisen keskiössä on pelaajan kokonaisvaltainen taito-osaaminen sekä laji-, liike-, että pelitaidot. Taito on oman kehon ja pallon hallintaa liitettynä havainnointiin, josta muodostuu havaintomotoriset taidot. Pelaajan tulisi sisäistää taitopelaamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä siihen liittyvät ajattelumallit teknistaktisena osaamisena, jolloin peliä on osattava ajatella jatkumona. Taito-osaamisen tulee perustua siihen, että pelaaja kykenee käyttämään opittuja taitoja pelissä ja analysoimaan omaa peliänsä niin, että hän kykenee sen pohjalta kehittämään taitojaan. Taitovalmennuksessa on keskeistä teknisen taidon lisäksi kehittää myös nousujohteisesti pelaajien motorisia taitoja, havainnointi- ja päätöksentekokykyjä sekä psykokinesteettisiä ominaisuuksia. Havainnoinnissa tavoitteena on päästä reagoinnista ennakointiin. Päätöksentekemisellä tarkoitetaan oikean valinnan tekemistä – kaikissa pelin tilanteissa – entistä nopeammin.
Pelin kautta opettaminen: Pelin kautta voi harjoitella pelin eri osa alueita – erilaisilla alue-, täsmä-, viiva- ja kolmen alueen peleillä sekä myös rondoilla ja erilaisilla muilla pienpeleillä, joista voi tai tuleekin siirtyä koko kentällä pelaamisen opettamiseen. Pienpelien yhdistäminen erilaisiin pelimuotoihin vaatii kokonaisvaltaista suunnittelua ja antaa lähes rajattomat mahdollisuudet erilaisten pelien keksimiseen ja pelaajien kehittämiseen.
Kompleksinen pelaaminen: Nykyajan jalkapallovalmennus ja jalkapallon pelaaminen tulisi ymmärtää kompleksisuuden kautta – kompleksisena ilmiönä. Tällöin peli kohdataan ontologisena ilmiönä ennen kaikkea kompleksisuuden kautta. Pelin tuottamien ongelmien tai haasteiden kohtaaminen ja käsittely tapahtuu tällöin reduktoimalla, jolloin lähtökohtana on ajattelutapa siitä, kuinka toiminta voi muuttua ja kehittyä tehokkaammaksi kompleksisuuden kautta. Jalkapallopelissä kaikkia pelitilanneratkaisuja on perusteltava ensisijaisesti kompleksisuuden kautta.
Identiteetin merkityksestä: Jalkapallovalmennuksessa identiteetin merkitys – identiteetin rakentaminen – koostuu sekä psykologisista että sosiaalisista ulottuvuuksista. Kun valmennettava/pelaaja valmentautuu/pelaa, hänelle syntyy sosiaalisia malleja, jotka vastaavat kysymykseen ”kuka minä olen?” Jalkapallossa identiteetti syntyy myös sosiaalisuuden kautta, yhteisöllisyydestä ja joukkueesta. Arvioitaessa eri maiden valmennusmalleja voidaan myös arvioida sitä, miten kollektiivisia tai yksilökeskeisiä ne ovat.
Poikkeva malli valmentaa: Voidaan esimerkiksi arvuuttaa, kuinka paljon Jürgen Kloppin valmennus (vastahyökkäyspeli ja aggressiivinen yläprässi) poikkeaa espanjalaisesta mallista. Milloin voidaan puhua pelkästään entisen mallin täydentymisestä? Onko Klopp korvannut vallitsevan käytännön kehittämällä uuden ”pidemmälle kehittyneen” valmennus- ja pelimallin? Kun vanhaan lisätään uutta: Interin valmentajan Antonio Conten vahva hyökkäyspelimalli poikkeaa italialaisesta tavasta pelata ja valmentaa jalkapalloa, siitä huolimatta, että siihen on liitetty perinteinen Marcello Lippin lanseeraama italialainen aluepuolustusjärjestelmä.
Huipulta putoaminen: Mielenkiintoista on myös esim. todeta, kuinka Mourinhon periodisaatio-malli ja portugalilaisen valmennusfilosofian ”kriisiytyminen” on johtanut ”koko” portugalilaisen jalkapallon menestymisen laantumiseen. Se onko tämä laantuminen tilapäistä tai ei, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa periodisaatio-mallilla on ollut vankka asema eurooppalaisessa jalkapallovalmennuksessa. Lissabonin yliopiston kuuluisan jalkapallovalmennuksen jatkokoulutuskurssilla rekonstruoidaan jatkuvasti vanhettunutta näkemystä peridiosaatiomallista. Nähtävästi jää, miten ko. mallia uudistetaan. José Mourinho, periodisaatio-valmennuksen keulakuva, on ollut poikkeuksellinen ilmiö jalkapallomaailmassa ja oman sukupolvensa menestyksekkäimpiä jalkapallovalmentajia.
Muutosten tekemisestä: On myös merkillepantavaa, miten Pep Guardiola (Manchester City) on joutunut muuttamaan pelityyliään ja osaksi myös valmennusfilosofiaansa menestyspaineiden edessä. Se kuinka paljon hän on joutunut muuttamaan fundamentaalista espanjalaista pelitapaa, jääköön lukijan arvioitavaksi.
Muutosten haasteista: Omaksuttuja valmennusjärjestelmiä on haastavaa muuttaa, koska vanhassa mallissa on taustalla aina myös suuri määrä traditioita, tunnetta, valtapeliä jne. Toisaalta voidaan ajatella myös edistyksellisesti, jolloin valmennusjärjestelmästä löytyy kehittämisen aiheita lähes aina. Horst Wein on todennut: ”Tulevaisuudessa menestyvillä pelaajilla on paremmat valmiudet kuin nykyisillä, siksi heitä täytyy valmentaa erilailla kuin nyt valmennetaan”.
Vastakkaiset tavat opettaa jalkapalloa: Argentiinalainen Marcelo Bielsa valmentaa edelleen tuloksellisesti drillien kautta. Tällainen behavioristinen oppimisen malli on lähes täydellinen negatiivi espanjalaiselle kognitiiviselle oppimismallille. Behaviorismissa oppiminen nähdään ärsyke-reaktiokytkentöjen muodostumisena, jota säädellään Bielsan mallin mukaisesti vahvistamisella. Bielsan valmennustyylissä vahvistamisella on paljon suurempi osa kuin kognitiivisessa pelaajilta kyselevässä mallissa. Oleellistahan tässä on se, kuinka pelaaja- tai valmentajalähtöistä valmennus on?
Yliopisto vastaan pelaajaura: Mielenkiintoista on myös arvioida, miten esim. Zidanen pitkä ja ansiokas pelaajaura ja ei-akateeminen valmentajakoulutus toimii vahvasti koulutettuja jalkapallovalmentajia vastaan pelatessa.
Järki vastaan tunne: Voidaan myös asettaa vastakkain järki- ja tunnevalmennus, jolloin vastakkain voitaisiin asettaa esim. Pep Guardiola ja Diego Simeone.
Voidaankin todeta, että ei ole yhtä ainoaa tapaa pelata tai valmentaa. Se mikä on milloinkin paras tapa valmentaa tai pelata on aina myös filosofinen kysymys. Tärkeintä lienee se, että päävalmentajalle on selvää, miten hän haluaa valmentaa tai peluuttaa..
Vallitsevasta valmennusjärjestelmästä: Vallitseva valmennusjärjestelmä on se toteutettu malli, joka tuottaa tietyntyyppisiä pelaajia, sekä määrittää ehdot sille, miten valmennusjärjestelmän todellisuutta tutkitaan. Tällaisia reunaehtoja voivat olla itsestäänselvinä pidetyt käsitykset, yleiset ennakkoluulot, valmentajien toteuttamat käytännöt ja ajattelutottumukset sekä erilaiset psykologiset seikat. Yksi asia on kuitenkin selvää, jos valmennustoiminnan laatu on huonoa, seuraa taantumista.
Pelaajien kasvattamisesta: Pelaajien kasvattaminen alkaa lapsuusvaiheessa. Tämän vuoksi laadukkaan lapsivalmennuksen merkitystä ei voida liikaa korostaa. Eri puolilla maailmaa tehdyt tutkimukset osoittavat kiistatta, kuinka riittävän aikaisin aloitetun laadukkaan lapsivalmennuksen tai liikunnallisen aktiivisuuden puuttumista on vaikea korvata nuoruusvaiheessa. Aikaisin aloitetulla harjoittelulla on oleellinen merkitys lapsen jalkapallotaitojen ja urheilullisten ominaisuuksien oppimiselle ja kehittymiselle.
Pelaajapolusta: Suomalaisen pelaajan kehitystä kuvattaessa käytetään usein pelaajapolku -käsitettä, jolla halutaan kuvata koko valmennusprosessia polkuna – pelaajan kehittymiseen tarvittavia tekijöitä polun eri vaiheissa. Käytännössä Suomessa pelaajapolut ovat selvästi yksilöllisempiä kuin isoissa jalkapallomaissa. Pelaajat etenevät meillä enemmän yksilöllisten taipumustensa ja harjoitustaustojensa mukaisesti. Valmennettavien tai heidän vanhempiensa kuvaukset kertovat, mitä taitoja, harjoitusmääriä ja valmennuksen sisällön painopisteitä polulla on kohdattu. Oleellista on ymmärtää myös valmennusosaamisen merkitys polun eri kehitysvaiheissa.
Pelaajien kehitysvaiheista: Valmennettavat ovat aina tietyssä kehityksen vaiheessa, jolloin on tärkeää on havaita missä vaiheessa he ovat ja keskittyä harjoittelemaan niitä asioita, joita pelaaja siinä kehitysvaiheessa tarvitsee.
Aikuisten ja lasten valmentamisen eroista: Aikuispelaajille paras testi on itse peli, jolloin kaiken harjoittelun tulisikin tähdätä pelisuorituksen kehittymiseen. Peli antaa valmentajalle ja pelaajalle tällöin reaaliaikaista informaatiota senhetkisestä suoritustasosta. Lasten ja nuorten valmentamisessa tuloksellisuutta mitataan sillä, kuinka monta pelaajaa tietystä ikäluokasta kyetään kouluttamaan huippujalkapalloilijoiksi, jos tavoitteena on kilpajalkapallo.