Filosofiaa
”Elämän tarkoitus on löytää merkitys”
Vaikka lähes kaikilla on kyky oppia pelaamaan jalkapalloa, niin vain harvat pystyvät täysin hyödyntämään tätä kykyään. Miksi? Koska ympäristöllä on hyvin merkittävä osuus oppimisen toteutumisessa. Tässä suhteessa oppimisympäristön ja hyvän opettajan/valmentajan merkitystä ei voida liikaa korostaa. Esimerkiksi hyvän viulistin tai pianistin muokkaamisessa on opettajalla suuri merkitys. Näin on myös jalkapallovalmennuksessa, jossa on lapsesta lähtien tärkeää oppia monipuoliset jalkapallon pelaamista ohjaavat taidot. Moni potentiaali jää käyttämättä, koska kukaan ei joudu vastuuseen siitä, millainen pelaaja kenestäkin tulee, todistusaineistot häviävät mahdollisuuksien mukana. Tässä merkityksessä on tärkeää tutkia ja havainnoida myös valmennusympäristöjä, millaisia pelaajia niistä kasvaa. Oppimista on myös tarkasteltava valmennussysteemin läheisyyden, empaattisuuden, käsitteistön, opittujen liikekuvamallien ja saadun informaation perusteella. Usein lasten valmentamisessa ongelmaksi muodostuu se, ettei valmentajalla ole tietoa tai ymmärrystä siitä, miten lasten kanssa olisi paras toimia.
Kaiken valmentamisen lähtökohtana on sosiaalisen kompetenssin tiedostaminen eli toisiin ihmisiin kohdistuva mielenkiinto. Tällöin meidän on tiedostettava, mikä on tietyn valmennettavamme tapa ajatella, tuntea, toimia. Jalkapallojoukkueessa ketään ei saisi jättää vähemmälle huomiolle. Jokaisesta valmennettavasta tulisi löytää sellaisia alueita, jotka tuntuvat valmentajan kannalta kiehtovalta. Kun valmentaja ymmärtää valmennettaviaan syvällisemmin, hänellä on paremmat mahdollisuudet ymmärtää myös itseään, sillä ihmisethän ovat sekä samanlaisia, että erilaisia. Juniorivalmennuksen päämääränä on mahdollistaa se oppimispotentiaali, joka kullakin valmennettavalla on. Tämä edellyttää pitkäjänteistä toimintaa, kykyä sytyttää kytevää motivaatiota, sitkeyttä, ja ”kurinalaisuutta”. Kysymys on siitä, mitä tänä aikana tapahtuu ja missä ollaan kymmenen vuoden päässä. Mitä pelaaja on tällöin oppinut ja millainen käyttöarvo opitulla on. Tämä aikaväli on pitkä. Kykenetkö näkemään polun koko matkalta lapsivaiheesta aikuisjalkapalloon? Tämän vuoksi lasten ja nuorten valmentajan on oltava realisti sen suhteen, minkä ikäisiä ja tasoisia pelaajia hän kulloinkin valmentaa. Se mitä lapsipelaaja on tänään, ei ole sama asia, mitä hän on aikuisena.
Haluan valmentajana synnyttää uskomuksia. Kuvitelmat ja uskomukset rikastuttavat lapsen ideaalista jalkapallomaailmaa – värjää hänen jalkapallotietoisuutta. Me rakennamme pelaajia taitavuus edellä. Tämä rakennustyö on aikavievää. Moni valmennus/työvaihe edellyttää, että edellinen on käyty loppuun. Kun on seitsemänä päivänä viikossa kentällä – tuntikausia viikosta toiseen- rakennetaan sellainen perusta, jota on vaikea hajottaa tai purkaa. Pallonhallintapeli tai pelin kautta opettaminen ei ole ongelma, vaan ne perusteet, joille peli rakennetaan.
Pedagogiastamme ja valmennusmalleistamme on kirjoitettu paljon ja kuvattu myös videomateriaalia. Koulutuksiimme on osallistunut suuri määrä valmentajia. Vuosien varrella Tanoke-pedagogia ja valmennusmalli ovat joutuneet hyvin kriittisen arvioinnin kohteeksi myös sisältä päin. Tämä on ”ruoskinut” meidät uusiutumaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Alkuvaiheessa jokainen valmennettava on meille läpimurtojen näkymätön keskus. Tiedostamme, että jalkapallotaidon kasvattaminen on vuosia kestävä tapahtuma, joka perustuu pelaajan yksilöllisiin taipumuksiin ja valmiuksiin. Mitä kauemmin ja intensiivisemmin valmennettavat ovat käyneet Tanokessa, sitä parempia tuloksia on saatu. Oleellista on se, että Tanoken kautta lapset ja nuoret ovat saavuttaneet lajeista riippumattoman yleisliikunnallisen osaamisen. On ymmärrettävä, miten taitojen oppiminen tapahtuu, on osattava näyttää, miten taitosuoritukset tehdään, ja tiedettävä, millaisia toistomääriä erilaiset taidot vaativat. Jotkut valmennettavat osallistuvat lähes päivittäin Tanoke-oppitunneille. Itsensä tiedostaminen kehittyvänä jalkapalloilijana on tärkein yksittäinen asia joka opitaan. Jos haluaa olla ”mestaritason osaaja” on harjoitteluun löydettävä henkinen yhteys ja opittava näkemään poikkeavan paljon vaivaa yhteyden ylläpitämiseksi.
Tanoke-pelaajat tulevat kauttamme, eivät siis meistä itsestämme. Me johdatamme heidät taitovalmennuksen lähteille, joiden etsimiseen Tanoke-valmentajat käyttävät poikkeavan paljon aikaa itsensä kehittämiseen taitovalmentajina. Tällöin valmentajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, mutta ennen kuin Tanoke-pelaaja on valmis lähtemään maailmalle, hänen kuljettava pitkä ”taitovalmennustie”. Tässä suhteessa emme tee kompromisseja.
Meillä on käsitys siitä, millainen on nykyaikainen taitava jalkapalloilija ja tästä käsityksestä me pidämme kynsin ja hampain kiinni. Tanoke-valmentajan pääkysymys ei ole, miten hän voi olla itse suuri, vaan miten hänen kauttaan valmennetut pelaajat tai valmentajat voivat olla suurempia. Muistan, kun Mika Lehkosuo suuttui aikoinaan, nuoruusvuosien kiimassa Kemppiselle ja latasi: ”Tulen pitämään huolen, että minusta tulee parempi valmentaja mitä sinä olet”. Näin se täytyy ollakin. Tänään yhä useampi entinen Tanoke-pelaaja valmentaa Neurotanoke-menetelmillä.
Neurotanoke ei ole muotti vaan kasvun paikka, pelaajan tarpeita varten luotu järjestelmä. Tanoke-ympäristö luo uskoa itsensä kehittämiseen ennen kaikkea taitopelaajana. Itseoppineita jalkapalloilijoita ei enää ole. Tanoke-valmentajaa verrataan ”Taitajan tie” -kirjassa puutarhuriin, joka kasvattaa pienistä siemenistä suuria ”puita”. Harjoituksen merkitys koetaan meillä enemmän kehon kautta kuin yleensä tehdään. Monipuolinen pallon ja kehon hallinta ovat Tanoke-pelaajalle tyypillisiä ominaisuuksia, jotka erottuvat yleensä valmennuksessamme olleilta pelejä seuratessa. Tässä merkityksessä emme jätä asioita silleen; me käännämme, joka ainoan käännettävissä olevan kiven. Näyttää siltä, että huippujalkapallon olemus muuttuu ja kehittyy koko ajan. Koskaan ei voi varmuudella tietää, mihin suuntaa lapsia ja nuoria pitäisi valmentaa, jos haluaa toimia viimeisten kehityssuuntien mukaisesti. Aiemmin toteutettu vanhenee nyt nopeammin kuin koskaan aikaisemmin.
Pedagogiikkaa
Neurotanokevalmentajan ei ole pelkästään ymmärrettävä neurovalmennuksen periaatteet, vaan hänen on elettävä niitä. Niiden on tultava tosiksi hänen jokapäiväisessä tekemisessä. Se ei vaikuta pelkästään hänen valmennukseen, vaan kokonaisvaltaisesti elämään. Valmennettavat aistivat valmentajan olemuksesta miten tosissaan hän on jalkapallon kanssa ja tämä välittyy heidän tekemisen laadussa.
Jos valmentaja ei tunnista omia tunteitaan, eikä käsittele niitä, hän antaa lapsille ristiriitaisia viestejä esimerkiksi kehumalla lapsia hampaidensa välistä, vaikka tekisi mieli purkaa heille pettymystään. Valmentajan kehonkieli kuitenkin välittää todelliset tunteet ja asenteet valmennettaville. Omien tunnetaitojen hallinta toimii pohjana kaikelle opettamiselle ja valmennettavien innostamiselle harjoituksiin/pelitapahtumiin.
On täysin mahdotonta, että valmentaja pystyy kentän laidalta/treenimuodon reunalta saamaan valmennettavien aivot siihen tilaan, joka on optimaalinen oppimiselle tai stimuloimaan treenitilanteesta sellaisen, että se vastaa pelitilannetta.Neurotanokessa valmentaja on jatkuvasti kontaktissa valmennettaviin koko treenitilanteen ajan stimuloiden eri keinoin valmennettavan sisäistä tilaa. Olemme kehittäneet eri keinoja tätä stimulaatiota helpottamaan. Käytämme visuaalisia merkkejä, värejä, positiivisia hokemia, kannustussanoja, visuaalisaatiota ja metaforia. Valmennettavan on luotettava valmentajaan ja tätä luottamusta lisää toiminnan määrätietoisuus ja toiminnan tarkoituksen avaaminen valmennettaville. Heidän on tiedettävä toiminnan tavoitteet ja mitä heiltä odotetaan. Tästäkin huolimatta tärkeintä on pelaajien oma intohimo lajia ja harjoittelua kohtaan. Valmentajan on tehtävä kaikkensa, jotta pelaajassa syttyy palava halu pelata jalkapalloa, olla osana treeneissä käyvää laumaa ja oppia laumassa selviämiselle olennaisia taitoja.
Valmentajan lämpö lajia kohtaan ja lämpö valmennettavia kohtaan motivoi lapsia. Laaja tietovarasto ja kokemus ei pelasta valmennustilannetta, jos valmentajalta puuttuu vuorovaikutustaitoja. Pienimpien valmennettavien aivot eivät kykene vastaanottamaan liian tietoperäistä valmennusta heidän tunnepuolensa kustannuksella. Opittavat asiat siirtyvät osaksi valmennettavan olemusta valmentajan asenteiden ja puhetyylin kautta, kielikuvien ja konkreettisten mallien ja tekemisen avulla.
Opetamme valmennettaviamme kielisuihkutus-idealla. Tarjoamme jatkuvasti erilaisia ärsykkeitä oppimiselle ja oppiminen tapahtuu non-lineaarisesti. Oppiminen ei kasaudu aiemmin opitun päälle, vaan stimuloimme eri tavoin valmennettavan hermojärjestelmää, niin että se voimistuu vastaanottamaan suuremman määrän tietoa kerrallaan.
Harjoituksissamme luomme oppimisympäristön niin vaativaksi, että se vastaa kansainvälisen jalkapallon vaatimustasoa. Osaamme suhteuttaa vaatimustasomme tilanteen mukaan ja harrastetoiminnan ohjaamisessa vaadimme harrastetasolle riittäviä asioita. Niin makaat kuin petaat -sananlasku läpäisee koko toimintamme. Se huokuu päivittäisessä tekemisessä. Valmentajamme muistuttavat tätä itselleen joka harjoituskerralla. Emme halua antaa tasoitusta muille. Meidän on ylläpidettävä korkeaa vaatimustasoa ja intensiteettiä tekemisessämme. Ymmärrämme sen, että puolivaloilla tehdessä tulee puolivaloilla toimivia pelaajia. Me vältämme jonoja viimeiseen asti ja maksimoimme yhden harjoituskerran aikana pallokosketukset. Me emme pidä pitkiä juomataukoja kesken harjoituskerran, vaan totutamme pelaajat korkeaan vaatimus- ja rasitustasoon. Totutamme pelaajien hermoston korkeaan intensiteettiin, niin että pinnistelystä ja epämukavuusalueella treenaamisesta tulee pelaajille arkipäiväistä. Tämä totuttelu tehdään pelaajia kuunnellen.
Ymmärrämme peilisolujen merkityksen taitojen opettamisessa. Ihmisen motorisen alueen hermosolut aktivoituvat nähdessään liikettä ja aktivaatio on voimakkaampaa jos liikkeen tekee vertainen. Motorisen alueen hermosolut siis aktivoituvat pelkästään liikkeen näkemisestä ja osa peilisoluista aktivoituu pelkästä äänestä. Liikkeen oppimisen kannalta on äärimmäisen tärkeää käyttää jalkapalloharjoituksissa mallipelaajia mallintamaan oikein suoritettuja liikkeitä. Tällöin aivojen aktivaatio on voimakkaampi kuin jos aikuinen näyttää liikkeen.
Valmennamme lapsikeskeisellä tavalla, jossa olemme perhetyneet lapsen ajattelun lainalaisuuksiin. Emme tee heistä ”pieniä rationalisoivia aikuisia. Kysymys on lasten omista tuntemuksista, motorisista liikkeistä, ajattelusta, katseista jne. Näillä kaikilla ilmaisutavoilla on vasteensa aivojen järjestelmässä. Aivokuvantamisessa on mahdollista saada kuva mielikuvituksen, intuition tai leikin suhteesta esim. rationaaliseen ajatteluun. Rationaalisella mallilla tarkoitan tässä yhteydessä liian tieto/kognitiivispainotteista valmentamista. Kysymys on siitä, että lapsen käyttäytymistä säätelee enemmän limbinen systeemi, joka on monessa suhteessa paljon monimutkaisempi järjestelmä, miksi sen miellämme. Tässä merkityksessä rationalisoivan ja tuloskeskeisen aikuisen on haastavaa sukeltaa lasten aivoihin.
Vannomme elinikäisen oppimisen nimeen. Tiedostamme, että emme ole milloinkaan valmiita. Pedagogiamme kehittyy koko ajan kun altistamme sen kriittiselle tarkastelulle. Toimimme jatkuvassa homeostaasiin pyrkimisen tilassa, jossa uudet ärsykkeet kohtaavat vanhat tottumuksemme. Toimintaamme kuvaa systeemiajattelusta tuttu käsite negatiivinen entropia ts. toimintamme pyrkii hengissä säilymiseen jalkapalloajattelun aallonharjalla.