Pallon käsittely
Taito rinnastetaan usein kykyihin ja tekniikkaan, mutta sekoitetaan liikkeen käsitteeseen. Liikkeellä tarkoitetaan raajojen liikkeitä ja vasta kun liikkeet tehdään jonkin tehtävän suorittamiseksi ja niistä muokataan taidolla kokonaisuus, niin voidaan puhua motorisesta taidosta. Eri liikuntamuotojen ja urheilulajien perusliikkeet ovat tekniikoita. Monet lajit ja suoritukset sisältävät erilaisia tekniikoita, jotka yhdistyvät sarjoiksi ja kokonaissuorituksiksi. Taito-osaamisella on biomekaaninen painotus, joka korostaa optimaalista suorittamista ja tehokkuutta. Taidosta puhuttaessa on huomioitava pelin asettamat vaatimukset. Taitava pelaaja valitsee pelitilanteen kannalta parhaan tekniikan onnistuneen suorituksen toteuttamiseksi. Jalkapallossa motorinen kontrolli nähdään epälineaarisena systeeminä, jossa motorisen kontrollin muutokset eivät etene lineaarisesti, vaan muuttuvat äkillisesti. Taitojen oppiminen voi muuttaa motorista kontrollia hyvinkin äkillisesti suuntaan tai toiseen ja järjestelmän monimutkaisuutta lisää entisestään motorisen kontrollin dynaaminen vuorovaikutus ympäristön kanssa.

Taidolla tarkoitetaan siis suorituksen kannalta oikea-aikaista sekä onnistunutta tekniikan valintaa ja suorittamista. Taidon voidaan vielä ajatella koostuvan kyvyistä ja tekniikasta, joita värittävät suorittajan henkilökohtaiset ominaisuudet sekä aiempi kokemusmaailma.

 

”Henkilökohtainen taito on tärkeämpää kuin taktiikka, koska taidon puute rajoittaa mitä taktiikkaa pystytään toteuttamaan”.
Usein vasta sen jälkeen, kun taito hallitaan sujuvasti, se muodostuu käyttökelpoiseksi. Sujuvuus tarkoittaa useimmiten sitä, että käyttäytyminen tapahtuu riittävän nopeasti. Jalkapallossa taitojen käyttäminen pelitilanteissa edellyttää taidon yleistymistä, jolloin tiettyä taitosuoritusta on osattava käyttää monissa yhteyksissä eli muussakin kuin alkuperäisessä tilanteessa, jossa se on opittu. Taidon yleistyminen on epävarmaa etenkin niillä valmennettavilla, joilla on jostakin syystä omaksumis-/oppimisvaikeuksia.

Tanokepelaajat on tunnistettu hyvästä pallonkäsittelytaidoista. Kun kirjoitin aikoinaan kirjat Taitajan tie 1 ja Taitajan tie 2, oli niiden keskeisin opetus: taitavaksi pelaajaksi kasvaminen. Mestarilliseksi pallonkäsittelijäksi kasvaminen on poikkeavan paljon aikaa vievä ja syvällinen tapahtuma – etsimisen, kokeilemisen ja löytämisen kautta tapahtuva kehityskulku. Sitä voidaan verrata monella tavalla samurain kouluttamiseen. Pieni samurai harjoittelee miekkailun alkeita puumiekalla jo kolmivuotiaana. Oikean aseen, mamorigatanan, itsepuolustusmiekan hän saa 5-7-vuotiaana. Tällöin hänellä on oltava jo sellaiset taidot ja käsitys miekan vaarallisuudesta, että hän ymmärtää, miten mamorigataa tulee käsitellä. Pienelle samuraille opetetaan sotataktiikkaa, jousiammuntaa, ratsastusta, keihäänkäyttöä ja ilman aseita käytävää taistelua. Henkisten hyveitten kehittäminen on tällaisessa opettamisessa itsestään selvyys.
Valmentajan on tiedettävä, mitä hän tekee. Hänen on oltava perehtynyt ”taitovalmennukseen” syvällisesti ja oltava riittävän kokenut ymmärtääkseen taitovalmennuksessa.
Taitoharjoittelu on nykyään ympäristöä havainnoivaa. Pelaaja on olemassa suhteessa ympäristöönsä ja muihin pelaajiin. Nykyään koulutan lapsia pienestä pitäen siihen. Katse pyritään saamaan heti pois pallosta kohti kentän tapahtumia.
Taitovalmennuksessa valmentajan pitäisi olla kiinnostunut myös valmennettavan anatomisista lähtökohdista, suorituksen biomekaniikasta ja kehon oikeista linjoista suorituksen aikana jne. Esimerkiksi oikeiden syöttö- potkutekniikoiden opettaminen on lapsille merkittävästi tärkeämpää kuin taktiikan. Harva valmentaja osaa kuitenkin opettaa oikeat potkutekniikat.
Taitavuudella tarkoitetaan kykyä hallita monimutkaisia liikekokonaisuuksia ja kykyä oppia ja kehittää nopeasti urheilullisia liikevalmiuksia muuttuvan tilanteen vaatimuksia vastaavaksi. Motorisella taitavuudella taas tarkoitetaan hermoston, aistien ja lihaksiston kykyä toimia liiketehtävissä tarkoituksenmukaisesti.
Taitavuuden osatekijöistä käytetään kirjallisuudessa usein myös nimityksiä koordinatiiviset kyvyt, koordinatiiviset
tekijät tai liikehallinta.
Kaikkien taitojen oppimisessa on yhteistä ohjauksen asteittainen siirtyminen korkeampien aivojen osien suorittamasta tiedollisesta kontrollista alempien kerrosten automaattiseen ohjaukseen.

Jotta taitojen oppiminen olisi mahdollisimman optimaalista, tulisi opetuksen suunnittelussa ottaa huomioon ikävaiheet, jolloin lapsi tai nuori on kehityksensä kannalta valmis oppimaan jonkin tietyn motorisen taidon nopeasti ja osoittaa erityistä kiinnostusta taidon oppimista kohtaan. Näitä kehityksen ikävaiheita kutsutaan herkkyyskausiksi.
Jalkapallotekniikan omaksuminen on elintärkeä pelaamisen onnistumisen kannalta; tämän vuoksi on välttämätöntä, että valmentajat kehittävät taitoa ”oikeassa suhteessa” valmennuksessa aiemmin paljastuneiden vaiheiden kanssa, niin että eri tekniikoita voidaan täydentää vuosien varrella kasvavien pelin vaatimusten kanssa.
Taitovalmennuksen keskeisiä tekijöitä
Liikkeet antavat pelaajalle mahdollisuuden ratkaista ongelmia, kommunikoida, ilmaista luovuutta, tuntea, tutkia ympäristöä ja toimia ympäristön asettamien haasteiden suhteen.
Liikkeet ovat osa kehitysprosessia; joko alkeellisten liikemallien luomista tai vaativampien asioiden tekemistä.
Liikkeiden hyvä hallinta luo pelaajan toiminnalliseen valmiuteen – biologisia, sosiaalisia ja emotionaalisia ja kognitiivisia etuja, koska kaikki nämä ovat toisiinsa yhteydessä.
Fyysisessä koulutuksessa on analysoitava motorista käyttäytymistä, joka ei enää ole pelkkää liikkeen analysointia, vaan pikemminkin dynaaminen suhde ihmisen ja ympäristön välille

 

 

error: Content is protected !!