Pertti Kemppinen

Aloitin jalkapallovalmentamisen 18-vuotiaana. Tästä ajankohdasta lähtien olen aivot sauhuten toiminut valmentajana – päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jalkapallovalmentajana toimiminen on minulle elämän eksistenssi, fyysinen ja aistillinen olemassaolon tapa. Toimiessani jalkapallovalmentajana, on jokainen päivä erilainen ja uusia haasteita tarjoava. En ota mitään valmennustuotetta valmiina pakettina vaan kyseenalaistan lähes kaiken kokemani ja näkemäni. Tässä suhteessa jalkapallovalmentamisen eksistenssitasojen tulkinta on luotava joka päivä, kompleksisesti – sen mukaisesti – ketä kulloinkin valmennan.

Valmennusvuosieni aikana olen koutsannut kaiken ikäisiä pelaajia, lähes kaikilla sarjatasoilla. Olen seurannut läheltä pienen lapsen kehittymistä aikuisjalkapalloilijaksi yhä uudestaan ja uudestaan. Vuosien varrella käsitykseni valmentamisesta ja pelistä ovat muuttuneet useita kertoja. Nyt olemassa oleva käsitykseni, versioni nykyvalmentamisesta, on kritisoitavissa oleva käsitys siitä mihin olen päässyt. Jokainen valmennettavani, kouluttamani valmentaja tai lasten tai nuorten vanhempi, on jättänyt omat muistonsa muistini eri tasoihin. Nämä kaikki muistot ovat erilaisia olemassa olemisen kokemuksia, jotka muodostuvat tajunnassani käsitteiksi, kohtaamisiksi, tunteiksi, mahdollisuuksiksi, suuttumukseksi ja iloksi. Jokainen muisto muodostaa myös kokemuksen; olen valmentanut tiettyä pelaajia tai pelaajia tietyssä paikassa tiettynä aikana. Tämä aikajana on pitkä ja sen mieleen palauttaminen on välttämätöntä, jotta voisi ottaa opiksi ja reflektoida tulevaa. Tärkeintä on, ettei aivoni toista papukaijan tavoin sellaista asiaa, joka ei vie valmentavaa tai minua itseäni valmentajana eteenpäin. Tässä suhteessa olen hyvin toisenlainen valmentaja tänään, mitä olin joskus ennen menneisyydessä. Käsitykseni, tietoni ja taitoni ovat aivoissani ja kehossani, niiden avulla tulkitsen omaa tekemistäni ja kommunikoin valmennettavieni kanssa. Vaatimustasoni valmentajana on kasvanut sitä mukaa, kun olen kehittynyt valmentajana. Minulle jalkapallo on aina myös esteettinen ja emotionaalinen kokemus. Tämän vuoksi toimin taitovalmentajana, sillä taito-olemuksen kautta kohdataan jalkapallon syvällisin olemus taiteellisessa ja esteettisessä merkityksessä. Tärkeintä minulle on, että lapsi/nuori saa valmentamiseni kautta innostuksen, tietynlaisen katseen palon silmiinsä, eri värisävyjä ikään kuin Hesperoksen iltatähden kaltaisen loiston. Tässä suhteessa valmennusympäristö on kuin maisema. Valmennettavien toiminta ja käytäntö kentällä edustavat tiettyjä tapoja reagoida ja tehdä asiat tietynlaisina. Yksilön kokemusmaailmasta käsin voidaan tulkita pelaajan sen hetkistä neurobiologista, intentionaalista, rationaalista ja emotionaalista olemusta. Jokainen hetki – aistimus, tulkinta ja suoritus ovat kokonaisuus, joka voidaan nähdä monella tavalla. Valmennettavien reaktio tiettyyn tilanteeseen on ennen kaikkea hänen tulkintansa siitä, miten tietyn asiat tehdään tai syvemmässä merkityksessä miten tekeminen tulkitaan. Mitä enemmän tekemiseen/pelaamiseen liittyy pelkoa, levottomuutta ja välinpitämättömyyttä, sitä kauempana ollaan siitä missä pitäisi olla.
Olen aina halunnut korostaa jatkuvan kehityksen merkitystä – vierivä kivi ei sammaloidu. Tavoitteenasettelun jatkuva nostaminen on myös tärkeää – pitkäjänteinen, innovatiivinen, sitkeä ja kova työ tuo hyvän lopputuloksen. Pelaajia tulee myös kannustaa ja muistaa yhteishengen merkitys, sillä kyseessä on joukkuepeli.

Tiedustelut: Pertti Kemppinen/
0451327666
info@neurotanoke.com