Ahteri edellä puuhun – positional play -pelaamisesta ja harjoittelusta on tullut itsetarkoitus Suomessa
Suomessa ei ole missään vaiheessa kyetty intellektuaalisella tasolla haastamaan pallonhallintaan perustuvaa pelitapaa ja valmennusmallia. Tästä on seurannut se, että pelin muiden osa-alueiden kehittäminen on jäänyt lapsipuolen asemaan, joka näkyy varsin konkreettisesti niin Veikkausliigan peleissä kuin junnumatseissakin. Ärsyttävimmillään positional play -pelitapa on paikallaan häärimistä – pelivälineen hallintaa, ilman etenemistä, kaksinkamppailuja ja maalintekoyrityksiä. Kun nykyisin kysyy pelin tulosta, on vastaus yhä useammin: ”pallonhallinta oli meillä”.
Milloin ja missä iässä on järkevää lähteä valmennusprosessin toteuttamisessa pelikäsityksen tai taktiikan opettaminen edellä. Mitä pidemmälle pelikäsitys on kehitetty, sitä tarkemmin on tiedettävä, missä omat pelaajat tai vastustajat ovat pelin eri tilanteissa – mihin voi syöttää, ketkä tukevat, mihin tehdään tyhjää tilaa jne.
Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että jalkapallossa joukkueen taktinen esiintyminen kruunaa yksittäisen pelaajan, osajoukkueen ja koko joukkueen esiintymisen. Mutta ilman tekniikkaa ja hyvää fyysistä suorituskapasiteettiä on lähes jokainen taktinen konsepti vain ilmapallo. Jalkapallon pelaaminen koostuu monesta asiasta, jotka ovat monella tavalla riippuvaisia toisistaan. Pelkästään pelin kehittämisellä ei pitkälle päästä. Ainoastaan taitavat pelaajat, henkisesti hyvin valmennetut ja fyysisesti hyvin harjoitelleet voivat hyödyntää taktisen tiedon käytännössä.
Ei voi olla niin, kun meiltä lähtee ulkomaille nuorisoakatemioihin tai miesten/naisten joukkueisiin pelaamaan joutuu kohtaamaan hyvin toisenlaisen fyysisen valmennuksen todellisuuden, mitä meillä on. Jos miesten maajoukkueen tason pelaaja joutuu ”fyysisen valmennuksen” tehokuurille sen vuoksi, että Veikkausliigan seuran harjoitukset ovat olleet seisoskelevia on ns. positional play -pelivalmennus ajautunut ”metsään” niin ymmärrettynä miten sitä Suomessa toteutetaan.
Lasten ja nuorten nykyisen taito- ja motorisen/koordinaatio-osaamisen tiedostan taitovalmentajana hyvin. Melkein kaikilla suomalaisilla lapsilla, nuorilla ja myös aikuispelaajilla taito-osaaminen estää positional play -pelin pelaamisen/osaamisen siten, miten sitä pitäisi pelata ainakin korkeammilla tasoilla.